TumpeLo

Olen hyvä neuvomaan toisia heidän ongelmissaan. Etenkin jälkikäteen. Olen elementissäni kun toiset mokaavat ja pääsen ensimmäisenä huomauttamaan asiasta. Nyt olen hankkinut oman elämän! Ja tässä kerron, kuinka sen käytän.

sunnuntaina, helmikuuta 29, 2004

Mieleni minun tekevi...

Lievää rienausta taisi olla eilinen mieliteko liittää omat tarinani suomalaisen kulttuurin päivänä Pinserin listoille. Korkeakulttuuria täältä on turha hakea, sisältö tulee olemaan tavallisen tallaajan ajatuksia lähinnä omaksi iloksi naputeltuina. Ulkoasulla en pääse snobailemaan, sen verran heikoissa kantimissa tämä koneen hallinta on. Kirjoitustaito on vähintäänkin paksussa ruosteessa, eikä tässä elämässäkään niin ihmeitä tapahdu... Oliko tässä jo riittävästi suomalaiskansallista heikkoa itsetuntoa, vähättelyä ja juroutta? Jään jännittyneenä odottelemaan laajaa kansansuosiota, kuten Riki Sorsa aikoinaan euroviisuissa!

Elettävän karkauspäivän ilot tulevat jäämään vähäisiksi. En enää pääse ahdistelemaan vapaana liikkuvia poikamiehiä, kun kotona odottaa jo vuosia sitten hankittu Tosimies. Lapinjärvellä, siellä maailman suurimman potkukelkan kupeella, olisi muuten voinut käydä valitsemassa poikamiespörssistä elämänkumppanin itselleen. Nuorin kandidaatti kun näkyy olevan vielä varsin viriilissä 48-vuoden iässä. Ehkä sitten seuraavalla kierroksella...

perjantaina, helmikuuta 27, 2004

Kuluttamisesta kuultua

Yrittäjärouva luukutti illan Kuningaskuluttajan Puheenvuorossa turhautumistaan suomalaisen kuluttajan epärehellisyyteen.

"Esimerkkinä haluaisin ottaa tämän luomun. Me suomalaiset haluamme tutkimusten mukaan syödä luomuruokaa, suomalaista ruokaa. Mutta mitä sitten tapahtuu kun ollaan valintatilanteen edessä. Helsinkiin rakennettiin näitten tutkimusten perusteella luomuhalli. Hietaniemen halli! Mutta miten kävikään? Käytännössä siellä ei näkynyt paljon asiakkaita ja halli piti lopettaa . Siihen oli uhrattu kymmeniä miljoonia euroja yhteiskunnan varoja, jotka ovat pois päivähoidosta, vanhustenhoidosta, kouluruokailusta..."

Jep-jep, muistakaapa tämä seuraavan kerran vastaillessanne kuluttajatutkimuksiin. Leipä lähtee lasten ja vanhusten suusta kun totuuden sijasta on nimettömissäkin kyselyissä esitettävä tiedostavaa ja trendikästä kuluttajaa.

"Samalla tavallamme huudamme ja vingumme suomalaisen työn perään ja itketään sitä, että on ns. Kiina-ilmiö: eli työpaikat karkaavat muualle. Me mennään kuitenkin kauppaan ja ostetaan kiinalainen t-paita ja tai 5 senttiä halvempi espanjalainen tomaatti."

Tosi on, että arvostus ja kauniit sanat juhlapuheissa eivät suomalaista yrittäjää elätä. Tosi on sekin, että ainakin meidän perheessä ensimmäinen valintaperuste, oltiin sitten ostamassa sohvakalustoa tai tomaattia, on se hinta. Ja hinnanmuodostus... se onkin jo toinen juttu. Edes viiden miljoonan ihmisen ostovolyymi ei taida meitä kiinalaisilta pelastaa, ellei valtiokin osaltaan hiukan hellittäisi yrittäjiin kohdistamaansa tiukkaa kuristusotetta.


torstaina, helmikuuta 26, 2004

Kevät painaa päälle

Kevään ensimmäiset merkit ilmestyivät salakavalasti uusina hentoina lehtinä viherkasveihin. Se oli samalla viimeinen varoitus edessä olevasta typistysoperaatiosta. Vaikka elämässä on jo kaikenlaista tullut tehtyä ja koettua, kasvien kevätleikkaukset ovat aina yhtä vastenmielisiä. Viattomia, puolustuskyvyttömiä luontokappaleita kun ovat.

Osansa inhooni lienee muinaisella ala-asteen opettajallani, joka kertoili kasvien tunne-elämää ja keskinäistä viestintää todistavista tieteellisistä kokeiluista. Eräässäkin tutkija oli suorittanut hitaan ja perusteellisen kasvin lehtien riipimisen ja oksien katkomisen. Tutkijan poistuttua huoneesta sinne tuotiin uusi, virkeä kasvi kaltoinkohdellun seuraksi. Seuraavana aamuna samainen tutkija palasi huoneeseen ja puuhasteli siellä koko päivän kiinnittämättä kasveihin mitään huomiota. Tämä uusi kasvi kuoli sen vuorokauden aikana pelkoon! Ja me pikkutenavat uskoimme täysillä joka sanan.

Ongelmani poistui, kun tosimies saapui kotiin. Hetkessä hän napsi limoviikunat ja kiinanruusut oksaleikkureilla naurettaviksi torsoiksi. "Mitä ronskimmin, sen parempi" hän huuteli kauhistuneen ilmeeni nähdessään. Eivätpä kuolleet rehut tänäkään vuonna pelkoon tai oksiston vähyyteen. Lohdutukseksi lisäilin ruukkuihin tuoretta multaa ja suihkuttelin varovasti pölyjä pois. Jos ne nyt sellaisenkaan päälle mitään ymmärtävät.

maanantaina, helmikuuta 23, 2004

Infoähky

Täydellisyyteen pyrkivä luonne ja luolamiehen aivot eivät ole onnistunut yhdistelmä nykyisessä tietoyhteiskunnassa.

Viikon aikana posti on tuonut neljätoista tilattua sanomalehteä, valtakunnallisen ja paikallisen. Ilmaisjakelulehden, kauppaketjun asiakaslehden, eläkevakuutusyhtiön asiakaslehden, esittelynumeron talousjulkaisusta, sarjakuvalehden, tiedelehden, aikakauslehden ja kahden sentin pinon mainoksia.
Kotona pystyn seuraamaan kymmentä televisiokanavaa, radiokanavia kuuluu tätäkin enemmän.
Internet, loputon, hektinen tietovirta, kotona ja työpaikalla vain muutaman näppäimenpainalluksen päässä.

Tiedon valtava tulva ahdistaa. Vaikka suurin osa informaatiosta on täysin toisarvoista, on edes mainosjulkaisun poisheittäminen selaamatta vaikeaa. Televisiokanavien seuraaminen on tiukkaa aikatauluttamista ja videointia vaativaa työtä. Ajan hermolla pysyäkseen on kuunneltava useampia radiokanavia ja elettävä pelossa, että menettää jotain tärkeää silloin kun laittaa CD:n soimaan. Netti jo olemassaolollaan saa palan nousemaan perfektionistin kurkkuun.

Turhan tiedon maailmassa kaipaan niukkuutta, sirpaletiedon seassa jämäköitä kokonaisuuksia. Maailma kehittyy, minä en. Kun mediapirulle antaa pikkusormen, se vie mukanaan koko naisen syviin ahdistuksen syövereihin. Jatkuva uuden omaksuminen, yhteiskunnan ja maailman sirpaloituminen asettavat kovat tavoitteet ajan hermolla pysymiseen. Kun aivot elävät esiteollista aikakautta, ympäröivä maailma tähtää jo ulkoavaruuteen ja uuden elämän keinotekoiseen luomiseen.

Eräs uudenvuoden lupauksistani oli infoähkyn torjuminen. Määrittelin itselleni muutaman yleistiedon, työn ja harrastusten vuoksi sallitun median. Annoin itselleni luvan ohittaa kaiken muun. Yksinkertaistako? Kaikkea muuta. Joskus vaatii suurta itsekuria uskoa, että elämä on juuri tässä ja nyt. Ei naapurikanavalla tai toisessa keskusteluryhmässä. Opettelen, että vähemmän voi olla enemmän.

perjantaina, helmikuuta 20, 2004

Olipa kerran... tietokone

Peruskoulussa ollessani tietokoneet olivat tulevaisuutta ja näköpuhelin suuri vitsi.

Lukiossa pääsin ensimmäiselle vapaaehtoiselle ATK-kurssille. Opettaja avasi koneen ohjekirjaa lukien, kielsi oppilaita koskemasta mihinkän ja pelkäsi vuoden suurimman investoinnin tuhoutuvan virheellisestä näppäimen painalluksesta. Saldoksi kurssilta jäi kaksi riviä DOS-kielistä tekstiä (niiden tarkoitus ei koskaan selvinnyt minulle) ja tietojenkäsittelyalan heittäminen romukoppaan ammatinvalintahaaveissa.

Opistotason ammatillisessa koulutuksessa tutustuimme tekstinkäsittelyyn. Opettajan ainoa anti oli oven avaaminen ATK-luokkaan ja monistettujen ohjeiden jakaminen opiskelijoille. Hänellä ei ollut henkilökohtaista kontaktia tietokoneisiin.

Kymmenen vuotta myähemmin kannoin takakontillisen laatikoita olohuoneen nurkkaan. Niiden sisällöstä kokosin vielkin käytössä olevan kokonaisuuden. Vuorokaudessa sain monitoriin kuvan ja Windowsin auki. Viikossa onnistuin luomaan toimivan modeemiyhteyden ulkomaailmaan. Skannerin saloissa painin puolitoista viikkoa.

Viidessä vuodessa olen huutanut ja kiroillut koneen ääressä tavalla, jota en tiennyt osaavanikaan.

Ymmörtänette, jos aina en pysty suhtautumaan koneistuneeseen maailmaan sen ansaitsemalla arvokkuudella.

torstaina, helmikuuta 19, 2004

Perse edellä puuhun

Uuden oppimisen riemu on rajaton. Tähän asti rajuin virtuaaliseikkailuni on ollut sähköpostin lähettäminen. No okei, olen käynyt chat-huoneissa, mutta ne eivät ole minun juttuni.
Kuulun ihmisiin, jotka yrittävät, erehtyvät ja vasta savun noustessa istuvat alas lukemaan käyttöohjeita. Huomaan taas nousevani perse edellä puuhun, kai hyppäys muutamassa tunnissa tähän maailmaan sen osoittaa.

Toimiva postipalvelu klo 23.20 edellytti, että ensimmäisen kerran elämässäni koskin html-kieliseen tekstiin.
Elämäni ensimmäinen linkkikokeilu klo 23.50. Upeaa, maailma on avoin!!!!

TämƤ on koettu, mitä seuraavaksi???

keskiviikkona, helmikuuta 18, 2004

23.40 kuulen ensimmäisen kerran sanan blogi.
0.15 löysin selityksen sanalle.
Aamuyö kuluu sivuja selatessa. Hmm... olo on hyvin kotoisa.
5.25 luon oman sivun.
Ei huonosti lähes ATK-kyvyttömälle tavikselle.
Paras merkintä