TumpeLo

Olen hyvä neuvomaan toisia heidän ongelmissaan. Etenkin jälkikäteen. Olen elementissäni kun toiset mokaavat ja pääsen ensimmäisenä huomauttamaan asiasta. Nyt olen hankkinut oman elämän! Ja tässä kerron, kuinka sen käytän.

keskiviikkona, kesäkuuta 30, 2004

Suomi-herätys

Haluaisin kiittää sitä ylipainoista, keski-ikäistä miestä, johon törmäsin toissapäivänä. Hänellä oli kesämiehen kansallispuku yllään; uimahousut, liian pieni Radiolinjan mainospaita, lippalakki, tennissukat sekä purjehduskengät. Suuri paheksunnan aalto oli juuri lipsahtamassa huuliltani kun huomasin, kuinka onnellisen näköinen tuo mies oli. Olkoonkin epäesteettistä, mutta hänestä näkyi aito ilo elämään juuri tässä ja nyt. Löysensin itsekin hiukan liian tiukalle kiristynyttä pipoani, mikäpä minä olen toisia arvostelemaan. Päinvastoin, kun vain yhden elämän täällä saa elää, voi muilta oppia sellaista, mitä itse ei ole vielä ymmärtänyt kokea.

Suomi on hieno maa! Se on vain niin helppo talviaikaan unohtaa, kun ainoa kontakti maakuntiin on sanomalehden kotimaa-sivut. Puukotuksia, rattijuoppoja, irtisanomisia, kohonneita aborttilukuja. Valju pääministeri, kuoliaaksi säästetty terveydenhuolto, tyhjenevät maaseutukylät, tavallisen duunarin ulottumattomiin karanneet asuntojen hinnat. Sosiaaliturva mättää, palvelu mättää, kanssaihmiset mättää!

Tänä kesänä voisi avata silmänsä ja tarkentaa katseensa aivan lähelle. Mombasan olet nähnyt, mutta oletko käynyt Pernajassa? Osaat kulkea New Yorkin metrossa, mutta tiedätkö millainen on Jalasjärven bussiasema? Olet käynyt intialaisella mausteviljelmällä, mutta millainen onkaan kiteeläisen metsäkonekuskin työpäivä? Oletko käynyt kotipaikkakuntasi museossa, kävellyt sateessa peltotiellä, ajanut höyryjunalla, seilannut sisämaalaivalla, katsellut Kolin kansallismaisemaa, matkustanut Ahvenanmaalle saaristoreittiä, käynyt tanssilavalla tai kyläjuhlissa?? Ja ne ihmiset. Upeita suomalaisia persoonia löytyy niin kivijalkakaupoista, Esson baareista kuin toreiltakin. On vain osattava katsoa.

Muutaman kuukauden Suomi hymyilee. Niin yritän minäkin.

perjantaina, kesäkuuta 25, 2004

Juhannusta...

Naapuri, joka pääsiäisenä huuteli "hoo pee" ja vappuna "hoo vee", on pysytellyt hiljaa. Ei tainnut raukka keksiä enää J-alkuista, pahantuoksuista toivoteltavaa.

Hyvää juhannusta!

torstaina, kesäkuuta 24, 2004

Uralilla Uralille

Muinainen keskikesän palvontariitti saa jälleen urbanisoituneen kansan vaellusvietin heräämään ja kymmenet tuhannet perhekunnat suuntaavat yhtä aikaa kohti järvien rannoilla syttyviä uhritulia. Kun kolmas tunti kävelyvauhtia etenevässä autoletkassa on vietetty, moottori keittänyt kahdesti ja kuljettaja neljästi, voi lohduttautua, ettei näilläkään herroilla aivan kevyemmästä päästä tuo matkanteko ole.

Olkoon tämä juhannusvinkkini kaikille halpaan koskenkorvan ja kesäsateessa kyteviin kokkoihin kyllästyneille kansalaisille. Uralilla Uralille. Oi jospa voisin olla mukana!

tiistaina, kesäkuuta 22, 2004

Pessimistin onnenpäivä

Pessimistin onnenpäivä on taas vietetty. Kesäpäivänseisauksen jälkeen voi keskittyä huokailemaan, kuinka yöt pitenevät, kesä on ohi ja kaamos painaa päälle. Taas on aamuisin hapuiltava pimeällä pihamaalla ja keinovalot sytytettävä iltaisin ennen Pikku Kakkosta.

Helpotusta loputtomaan huolehtimiseen tuo toki se, ettei työpaikan ikkunoissa roikkuviin jouluenkeleihin tarvitse enää kiinnittää huomiota. Turhaa työtä niiden poisottaminen olisi, pianhan ne taas uudestaan tasapainoiltaisi verhotankoihin. Pääsiäiskoristeista on vielä jonkin aikaa häiriinnyttävä.

Kummeksun suuresti näitä työpaikan pipertäjärouvia, jotka joka juhlapyhä täyttävät jokaisen vapaan hyllyn, pöydänkulman ja seinäpinnan mitä ihmeellisimmillä hörhelöillä. Eipä vain näytä rouvilta tuo siivoaminen onnistuvan. Minun toimenkuvaani moinen ei kuulu. Minähän teen täällä töitä, ihan oikeasti.

Verkkopankkirosvot

"Poliisi tutkii eri puolilla maata tapauksia, joissa tileiltä on huijattu rahaa verkkopankkisopimusten avulla. Rikolliset ovat solmineet sopimuksia väärillä henkilötiedoilla, jonka jälkeen he ovat hankkineet uhrin tilitiedot. Lopuksi atk-taitoiset huijarit ovat siirtäneet rahat verkkopankin kautta omille tileilleen." STT.

Ihmettelinkin jo, miksi tililtäni löytyy vain muutama kymppi, vaikka perhettä olisi elätettävä vielä toista viikkoa ennen uutta liksaa. Juhannuskin juhlimatta. Onneksi verkkopankkirosvoja voi lähestyä sähköisesti.





torstaina, kesäkuuta 17, 2004

Ulkomaille Otavaan

Jos viime kesänä veit perheesi lomailemaan "Ulkomaille Otavaan" ja saldona oli hyttysenpistomyrkytys lapsilla, pikaromanssi Otavan opiston kurssinjohtajan ja puolisosi välillä sekä pitkä piikki kulmapubissa, suosittelen tämän kesän lomakohteeksi Baltiaa. Aidon ulkomaantunnelman lisäksi tulet kokemaan aikamatkan vuosikymmenien taakse.

EU-jäsenyys on jo ehtinyt murentaa osan maiden viehätyksestä. Yrmeät rajamiehet, jotka purkivat kulkuneuvon osiin, nappasivat passit povitaskuunsa ja lähtivät kotiin päivänokosille tai juoksuttivat luukulta luukulle erivärisiä, lyijykynällä tuhrattuja lappuja ostelemaan, ovat hävinneet. Koppalakkipäiset naiset tuskin enää vilkaisevat passeja huiskiessaan ajamaan rajavalvontakoppien ohi, hymyntapaisenkin saattaa kasvoilta erottaa...

Via Baltica on, kiitos meidän maksamien EU-tukiaisten, kelpo reitti olotilaan nimeltä Puola. Virossa, Latviassa ja Liettuassa palvelu on kotoisen ilmeetöntä niin paikallisella kielellä kuin venäjäksikin. Se ei kuitenkaan estä majapaikan tai kunnon aterian löytämistä. Liikenne on harvanlaista ja tiet suoria. Puolassa taas ihmiset ovat ylitsevuotavan ystävällisiä ja palvelu pelaa, kaikilla suomalaisen koululaitoksen oppimäärään kuulumattomilla kielillä. Liikennekulttuuri on, no, puolalaista ja tiet ovat täynnä mutkaa ja monttua. Meikäläistä kylätietä vastaavalle pääväylälle mahtuu vaivatta neljä puolalaiskuskia rinnakkain, tai vaihtoehtoisesti kaksi kohtaavaa rekkaa, joiden välistä pakettiauto suorittaa ohituksen.

Tummennettujen lasien takaa turisti näkee maalaisidyllin. Kauniit, hilseilevän maalikerroksen peittämät puutalot, pitsiverhot, viikatteella niitetyt pihanurmet, lehmät tienpientareella, hevoset kyntöauran takana, katoilla pesivät haikarat.

Paikalliset käsittävät idyllinsä ehkä hieman toisin.

keskiviikkona, kesäkuuta 09, 2004

Itsehoitohuone

Tereysasemalle on ilmestynyt itsehoitohuone. "Paikalle voi tulla terveysaseman aukioloaikoina ilman ajanvarausta. Huoneen varustuksiin kuuluvat verenpainemittari, vaaka, pituusmitta ja monenlaista kirjallista materiaalia."

Siis mitä hittoa!!!! Joko terveydenhuoltokin muuttuu itsepalvelupainotteiseksi?

* Ole hyvä ja mittaa verenpaineesi. Jos alapaine on 85-100, ota esite ja vihreitä pillereitä automaatista. Jos alapaine on 100-130, ota esite ja punaisia pillereitä automaatista. Jos alapaine on yli 130, ota Terho-kodin esite ja kirjoita nimesi KELAn hautausavustuksen palauttamista vaativaan nimilistaan.

* Ompelunurkkauksesta löydät neuloja sekä lankaa. Ole hyvä ja ompele haavasi, muistathan harsia kudoskerrokset oikeassa järjestyksessä haavan pohjalta ihoon päin. Älä tiputa verta lattialle.

* Astu röntgenlaitteen eteen. Pidätä hengitystä ja paina napista. Tutkaile kuvaa ikkunaa vasten. Jos kuva on suttuinen, älä huolestu. Jos sekä kuva että vointisi on suttuinen, suosittelemme sytostaattihoidon sijasta 1:10 laimennettua WC-puhdistusaineen nauttimista kahvikupillisen verran aamuin illoin viikon verran. Poikkeuksen muodostavat 18-32 vuotiaat rintasyöpää epäilevät sinkkunaiset. Kesäkandimme suorittaa heille tarkemmat tutkimukset välittömästi työajan päätyttyä.

* Paketointi- ja kipsivalupisteessä voit rakentaa mitoillesi sopivan omavalmistekipsin. Älä liioittele, pelkkä murtumakohdan kipsaus yleensä riittää.

* Keskiviikkoisin suosittu kimppahoitopäivä. Poista sinä paise kannikastani, minä teen sinulle polvipunktion.

* Päihde- ja mielenterveyspotilaita kehoitamme siirtymään avohoitoryhmäämme 3T raitiovaunuun.

maanantaina, kesäkuuta 07, 2004

Parisuhdevakuutus

Unelmieni prinssi makaa sohvalla raidallisissa kalsareissa ja kuorsaa katkonaisesti. Kaunis sunnuntaipäivä kääntyy jo iltaan ja talkooporukan viimeinenkin jäsen on poistunut oksennellen kotiinsa. Keräilen tyhjiä kaljapulloja pihamaalta, lähes täysinäiset maalipurkit nojailevat vielä talon seinustalla. Heitän kuivahtaneet pensselit tärpättipurkkiin ja vilkaisen takakulma tunkilla lojuvaa autoa. Eteen ovat sentään saaneet kesärenkaat vaihdettua.

Jos parisuhteen voisi vakuuttaa, olisin nyt rikas nainen. Kohtuullisin reunaehdoin varustettu parisuhdevakuutus ei voi olla riskialttiimpi kuin syntymättömän lapsen, ruumiinosan, suuren rakennusprojektin tai päähän tipahtavan avaruusromun varalta vakuuttaminen. Ei liene liikaa vadittu, että punttisalilla itsens tiukaksi treenanneesta, nousujohteisen uransa alussa olevasta maailmanmiehestä olisi vielä kymmenen vuoden jälkeen jotain jäljellä.

Parisuhdevakuutuksessa minulle riittäisi lakisääteinen perustaso. Ei uskottomuutta, väkivaltaa, tai yli kolmen kuukauden juomaputkia. Ei toistuvaa villaslipoverin käyttöä, karaokelaulantaa, äidin lihapullien kehumista tai persepyramidien rakentelua pihanurmella keilakavereiden kanssa. Paavo Väyrysen äänestäminen, uskoon hurahtaminen, kaljun peittäminen sivutukalla tai yli 40% lihominen seurustelupainosta riittäisivät vakuutusrahojen välittömään nostamiseen.

Kun koittaa päivä, jolloin ei enää tunnista asuinkumppaniaan samaksi jonka kanssa kerran seisoi alttarilla, tulisi parisuhdevakuutus avuksi. Harkinnanvaraisesti vakuutusyhtiö maksaisi suhteeseen pettyneelle vuosien aikana kertyneen korvaussumman tai toimittaisi varastoltaan tilalle sopimusta vastaavan puolison. Elämää voisi halutessaan jatkaa uuden kumppanin kanssa alkuperäisin ehdoin. Ex-puoliso päätyisi kiertoon vakuutusyhtiön keskusvarastolle, ja olisi ikänsä puolesta vielä hyvinkin haluttu palvelukeskuksen päivätansseissa käyvien leskirouvien keskuudessa.


lauantaina, kesäkuuta 05, 2004

Ukonilman jälkeen

Kirjoissa ja elokuvissa kaiki on niin helppoa. Nainen huomaa tuhlanneensa elämänsä hellan edessä, miehen tossun alla, kun ukko pakkaa matkalaukkunsa ja katoaa puolet nuoremman blondin kyytiin. Nainen itkee hetken ukkosen raivotessa ympärillä. Hän löytää itsensä, kuoriutuu hiirulaisen puvusta ja puhkeaa kukkaan. Nainen luo uuden uran ja löytää todellisen rakkauden. Miehen ja blondin suhde kariutuu.

Tänään oli raju ukonilma. Itkin katkerasti.

Myrskyn jälkeen olin pettynyt. En ollut kypsästi seestynyt tunteideni kanssa, vaan peilistä katsoi punasilmäinen versio vanhasta tutusta kynnysmatosta. Mikä voima pitää parisuhdetta kasassa toistuvista nöyryytyksistä huolimatta. Masokismi vai yhteinen asuntolaina? Rakkautta se ei enää ole.

torstaina, kesäkuuta 03, 2004

Oliko hänellä vihamiehiä?

Ulko-oven edest löytyi aamulla puolikas koiranraato. Lapset sen tietysti ensimmäisenä huomasivat, ja juoksivat kuolleesta eläimestä kiljuen takaisin sisälle. Laahustin ulos aamunyreänä odottaen näkeväni vatsapuoli valkeana makaavan sisiliskon... Vaan ei, ovella odotti siististi halkisahattu koiran takapää.

Kummisedän tunnusmelodia kaikui korvissani kun tarkistin nopeasti lähiympäristön. Ei mustia autoja, ei lisää irtonaisia ruhonosia, ei puukolla seinään iskettyjä heippalappuja. Lapsille valehtelin sujuvasti ketun raahanneen öisen saaliinsa näytille. Jätin kertomatta, ettei nelijalkainen kettu kykenisi noin terävsti työstettyyn jälkeen.

Hautajaiset olivat lyhyet ja koruttomat. Niin tulevat omanikin olemaan. Kävin mielessäni läpi viimeisi viikkoja. Olen ollut töykeä lastentarhanopettajalle, uhannut pomoani irtisanoutumisella, kiroillut puhelinmyyjälle, naureskellut avoimesti rullasuksihiihtäjille ja valittanut tarjoilijalle hänen unohdettua annokseni keittiöön. Vai löytävätkö omaiseni paremman vastauksen, kun poliisit tulevat kysymään heiltä: "Oliko hänellä vihamiehiä?".
Paras merkintä