TumpeLo

Olen hyvä neuvomaan toisia heidän ongelmissaan. Etenkin jälkikäteen. Olen elementissäni kun toiset mokaavat ja pääsen ensimmäisenä huomauttamaan asiasta. Nyt olen hankkinut oman elämän! Ja tässä kerron, kuinka sen käytän.

perjantaina, heinäkuuta 30, 2004

Vauhtimummot

Paikallislehden sivuilla lukijat ovat käyneet koko kesän kiivasta taistoa autoilusta. Naisautoilijat vetoavat rauhalliseen, ennakoivaan ja toisia huomioivaan ajotapaan, eivät he tientukkeena ole. Lippalakkimiehet selittävät, että juuri tuo parjattu lippalakki on suojannut heidän aivonsa auringonpaahteelta, ja siksi he ovat keskivertoa älykkäämpiä ja ovat auton ratissakin täydellisiä. Usealla allekirjoituksella varustettu kannanotto uskoo ongelmien häviävän, jos ajokortti myönnettäisiin vain henkilöille, joilla on munat. Toiset taas eivät näe liikenteessä mitään ongelmaa. He ryhmittyvät aina kaistojen keskelle, etteivät muut pääse häiritsemään arvontaa kääntyäkkö vai ei, kansainvälisin käsimerkein viestintä sujuu turistiaikanakin ja sakkolaput kuitataan mökin puuceessä, kahtena kappaleena!

Itse olen törmännyt paikallislehden loanheitolta säästyneeseen ryhmään, mummoihin. Tyrmistyneenä olen päässyt todistamaan harmaiden naaraspanttereiden liikennekäyttäytymistä.

Ensimmäinen tapaaminen: Pysähdyin liikennevaloissa vanhan Honda Civicin perään. Näin kahden harmaapäämummon keskustelevan vilkkaasti etupenkillä, hauskaa näytti olevan. "Voi ziisus", ajattelin. "Seuraavan viiden kilometrin aikana ei ollut yhtään järkevää ohituspaikkaa, ja tuon ompeluseuran perässä joutuisin roikkumaan etanan vauhtia, töistä ainakin myöhästyisin. Riittääköhän mummon reaktioaika edes ensimmäisiin vihreisiin, varmaan katoaa kojetaulun alle kaasupoljintakin etsimään ennen kuin liikkeelle päästään..."

Valot vaihtuivat, mummo iski tallan pohjaan ja Honda ärjähti liikkeelle. Häkeltyneenä kiihdytin perään ja nopeusrajoituksia törkeästi rikkoen koetin pysytellä mummokaksikon kannassa. Parin kilometrin jälkeen luovutin, tiesin tieosuuden olevan tutkapartioiden suosiossa. Vasta kaupungin rajalla, punaisissa valoissa, tavoitin vauhtimummot. Kyllä, harmaahapsia he olivat ja nauru kuului avonaisesta ikkunasta autooni saakka. Taisivat olla ottamassa tyyppejä pojanpojanpojan kesäautosta. Valot vaihtuivat vihreäksi ja Honda katosi renkaat ulvoen kohti auringonlaskua.

Toinen tapaaminen: Istuskelin kesäiltana torin laidalla, kun näin silmäkulmastani jonkin suuren ja tumman lähestyvän huimaa vauhtia. Siniseen teryleenimekkoon ja avonaiseen villatakkiin sonnustautunut mummo lasketteli etukenoon kyyristyneenä pyöräpotkukelkalla jalkakäytävää alaspäin. Vauhti oli hurja, eivät skeittaripojatkaan pysyneet rinnalla. Suu auki loksahtaneena katselin, kuinka mummo iski käsijarrut pohjaan kymmenen metriä ennen suojatietä ja sai lukkojarrutuksessa sivuluisuun lähteneen kelkan oikaistua hallitusti juuri ennen ajorataa. Kadun yli mummo talutti kuuliaisesti molempiin suuntiin ensin katsottuaan ja sitten... pari napakkaa potkua, syöksylaskukumara ja seuraavaa mäkeä alas. Taisi mummolla olla kiire alakaupungissa sijaitsevaan levykauppaan, joka oli juuri saanut uuden erän Children Of Bodomin levyjä.

perjantaina, heinäkuuta 02, 2004

Kesälomalaisen siivousvinkit

Väittäkööt naistenlehdet kesäloman rentouttavasta tarkoituksesta mitä haluavat, tosi on, ettei loma ala ilman kunnon suursiivousta. Mikrokuituliina ja keskuspölynimuri pysyvät ehkä hiukan helpommin kädessä, jos suo muutaman ajatuksen kanssasisarten kesänaloitukseen kuusikymmentä vuotta sitten. Ohjeet ovat vapaasti sovellettavissa lapsiperheen kodin ilmeen kirkastamiseksi.

"Velvollisuudentuntoinen karjanhoitaja ei saa omantunnonrauhaa ennen kuin hän keväällä, lehmien uloslaskemisen jälkeen, on kunnostanut navetan perinpohjin seuraavaa syksyä varten."

"Navetassa aukaistaan sitten kaikki luukut, akkunat ja ovet ja ryhdytään RIPSUMAAN varpu- tai havuluudalla, johon on tehty tavallista pitempi ja tanakampi varsi. Ennen ripsumista on paikallaan jollakin terävällä raudalla KAAPIA seiniin räiskynyt ja kuivunut lanta ja muu lika."
"Ripsumisen jälkeen seuraa laipion ja seinien KALKITSEMINEN." "Kalkkimaali valmistetaan mieluimmin sammuttamattomasta kalkista, koska se on joka suhteessa tehokkaampaa, siis valkaisee ja desinfioi paremmin kuin sammutettu." "Kalkki pannaan jo kalkitsemisen edellisenä päivänä johonkin puuastiaan, saaviin tai tynnyrinpuolikkaaseen, jossa se sammutetaan eli kastetaan vähitellen ja varovasti niin runsaalla vesimäärällä, että sammuminen varmasti tapahtuu. Sammutettaessa ilmenee voimakasta kiehumista, joten kuumaa kalkkipuuroa voi helposti räiskähtää vaikkapa käsittelijän kasvoille ja siten hän voi saada vaikeitakin palohaavoja. Varovaisuus on siis välttämätöntä." "Vielä tulkoon tässä huomautetuksi, että jos kalkitsemisen toimittaa tottumaton karjanhoitajaväki, niin on muistettava suojella erityisesti silmiä esim. selluloidi- tai paperisilmälaseilla. Huonokin puku on hyvä suojata kalkin syövyttävältä vaikutukselta esim. sananmukaisesti säkkiin pukeutumalla."

"Kalkitsemisen jälkeen PESTÄÄN navetta luonnollisesti niiltä kohdilta, joita ei ole kalkittu."
"Pesun jälkeen olisi navetta DESINFIOITAVA, siis huuhdeltava vedellä, johon on sekoitettu jotakin varmasti bakteereita tuhoavaa ainetta."

"Kun navetta on pesun jälkeen ennättänyt täydellisesti kuivua, TERVATAAN kaikki kalkitsemattomat puuosat."

"Navetan suursiivoukseen kuuluu tavallaan myös kärpästen ja varsinkin navetan läheisyydessä olevien KÄRPÄSTEN SIKIÄMISPAIKKOJEN HÄVITTÄMINEN." "Kärpästen hävittämistyössä, ryhdyttäköönpä siihen mihin aikaan vuodesta tahansa, voidaan nykyisin menestyksellisesti käyttää erinimisiä DDT-aineita ja muitakin uusimpien keksintöjen tuloksia." ( Vehanen 1943. Karjaväen kirja )

Sammuttamatonta kalkkia, tervaa ja DDT-aineita tekisi mieli vieläkin käyttää puolihyötyeläimen, rakkaan mieheni, käsittelyyn kosteiden viikonloppujen jälkeen.


Paras merkintä