TumpeLo

Olen hyvä neuvomaan toisia heidän ongelmissaan. Etenkin jälkikäteen. Olen elementissäni kun toiset mokaavat ja pääsen ensimmäisenä huomauttamaan asiasta. Nyt olen hankkinut oman elämän! Ja tässä kerron, kuinka sen käytän.

maanantaina, elokuuta 30, 2004

Penkkiurheilun maajoukkue

Tavoitimme Reisivaaran Riennon puulaakijalkapallon puolustuspelaajan, kolminkertaisen piirin pilkkimestarin ja Suomen penkkiurheilijoiden maajoukkueen jäsenen Reino Pänkäläisen sunnuntai-iltana Kuusamon kelohonkamökiltä, jossa kymmenhenkinen joukkue seurasi Ateenan olympiakisoja. Kuinka on Reino, kisat eivät menneet aivan odotetulla tavalla?

-Ihan perseelleen ne menivät!

Puitteet olivat kuitenkin hyvät ja huoltojoukkue oli harjoitellut jo viikkoja etukäteen kaiken toimivuutta. Vinkkejä oli haettu aina Ruotsista saakka.

-Perkeleen hurrit, vääriä tietoja olivat meidän tiimille syöttäneet. Ensimmäiset päivät istuttiin ilmastointi suljettuna lämpöliivit päällä television edessä ja tankattiin oluella laimennettua piimää. Ihottumaahan siitä tuli joka ukolle ja vatsakramppeja. Eurosport-kanavalle lukittu televisio siirrettiin suosiolla vessaan.

Pienen alkukankeuden jälkeen kaikki toimi kai paremmin?

-Noo, huoltojoukkue teki hyvää työtä. Televisionvaihto meni kahdeksaan sekunttiin ja pihamaalla ollut painimolski pysyi hyvässä kunnossa sateista huolimatta. Siinä ratkottiin monet joukkueensisäiset näkemyserot tuomaripelistä ja maalikameran tallennuksista. Muovipussinkin hakivat ketterästi antennin päältä pois.

Muovipussin?

-Selkeää sabotaasia. Hirviporukalta muka tuuleen karannut ja antenniin tarttunut muovipussi, lumisadetta katottiin silloin kun Kemppainen ampu hopeaa. Nyrkkeilyekspertti Juurikkala sitä porukkaa lähti jututtamaan. Ei me muut paikalle päästyä siitä hampaattomasta sössötyksestä mitään selvää saatu, saksalaisia, sanon minä, ja syyllisiä kun mitkä.

Se oli ikävä takaisku, joukkueen mieliala oli varmaan masentunut tapahtuman jälkeen. Muita ulkopuolisia häiriötekijöitä ei kuitenkaan tainnut olla?

-Ronkaisen eukko oli synnyttänyt sulkapallon miesten kaksinpelin toisen kierroksen aikana ja oli lähettänyt anopin tuomaan sanaa... turvatoimet kuitenkin pitivät ja ulkopuoliset pysyivät poissa alueelta.

No se on hyvä kuulla. Kisarauhan takaaminen on ehdoton edellytys huippusuoritukselle. Mutta joukkue... osuiko kuntohuippu kohdalleen?

-Jalkapallon EM-kisat kyllä sotkivat kunnonajoitusta. Osa joukkueesta oli selvässä ylikunnossa, osaa vaivasi jo kisaväsymys. Torkahteluja ja tarkkaamattomuutta oli kouluratsastuksen ja trampoliinin seuraamisessa. Viimeisinä päivinä esiintyi jopa urheilutilastojen unohtelua, hermostollisesta väsymyksestä johtuva, hyvin amatöörimäinen vaiva. Ja sitten oli se ikävä douppinkitapaus...

Niin, joukkueen nuorin jäsen todellakin poistettiin alueelta jo kymmenentenä päivänä. Hänestä on ollut sen jälkeen hajanaisia havaintoja ympäri Suomea. Pitääkö paikkansa, että hänet yllätettiin nauttimasta kivennäisvettä ja kevytlevitettä hapankorpun päällä?

-Valitettavasti. Vaan kyllä me sitä Risto-Mattia vähän osattiin jo epäilläkkin, sellainen kukkakeppi, kunnon löylyjäkään kestänyt. Mutta tapaus oli selkeä. Suomen Penkkiurheilijoiden Keskusliiton säännöissä kielletään yksiselitteisesti nauttimasta mitään, missä ei ole prosentteja. Maajoukkueura Risto-Matilta loppui tähän, ja jos Risto-Matti kuulet tän, niin tavaroistas ei tarvitse huolehtia. Me porukalla työnnettiin ne jo oksasilppuriin.

No, paremmalla kotijoukkuekannatuksella oikeat urheilijammekin olisivat varmaan nousseet korkeammille sijoille tulostaulukoissa, mutta katse tulevaisuuteen ja kohti uusia kisoja, vai kuinka??

-Parhaamme yritettiin, mutta kyllä harmittaa. Lisää rahaa ja sponsoreita olisi saatava, jos kansainvälisesti enää aikoo pärjätä. Kyllä penkkiurheilukin on mennyt kovaksi.

Uskollisia kannattajia joukkueellanne kuitenkin riittää kansan syvissä riveissä, haluaisitko sanoa vielä heille jotain?

-Kyllä Kreikka on paska maa!







sunnuntaina, elokuuta 29, 2004

Blondittaa

Olen usein tuntenut itseni tyhmäksi, mutta nyt koen olevani jo lähes blondi! Bloggeri nielaisi jokin aika sitten kaikki ääni, ööni ja erikoismerkit, ja takaisinhan niitä en saanut. En muuten kuin korjaamalla yksitellen joka ikisen kirjaimen. Olihan homma. Onneksi työnantajani velvoitti minut parhaimmillaan kahdeksantoista tunnin työvuoroihin, siinä ehti jo vähän naputtelemaankin.

En osaa sanoa, kumpi oli pahempaa; virheiden korjaus vai omien älynväläysten lukeminen. Siirtyminen kynään ja paperiin on lähellä. Takassa kaivataan pian taas sytykkeitä.

lauantaina, elokuuta 28, 2004

Ja kitara soi...

Hurahdin ilmakitaran soittoon välittömästi, kun sain ensimmäisen ikioman sellaisen rokkilevyn kylkiäisenä. Purplet ja Ganesit taittuvat jo mallikkaasti.

Jos olisin vapaa työ-, lapsi-, sekä aviovelvotteista ja olisin viisitoista vuotta nuorempi, olisin tänä viikonloppuna ollut Oulussa tuomassa Suomelle ilmakitaroinnin MM-kultaa. Ja taatusti doupattuna!

torstaina, elokuuta 26, 2004

Laiskottelun salaisuus

En ole vielä sataprosenttisesti selvittänyt elämän tarkoitusta, mutta mielekkyys elämään on löytynyt maaseudulta. Vastapainoksi kaupunkilaiselämälle, jossa suuretkin asiat tapahtuvat kuin itsestään tai ainakin napin painalluksella, maaseudulla syy-seuraus suhteet tulevat selkeämmin esille. Esimerkiksi varautuminen pakkastalveen aloitetaan jo vuotta aiemmin kaatamalla metsästä muutama puu. Ne pätkitään ja raahataan vajan taakse. Alkukesästä puut pilkotaan haloiksi ja annetaan kuivahtaa seinustalla. Syksyllä halot siirretään sisälle ja jäädään tyytyväisenä odottamaan talven tuiskuja.

Sieniretkillä, epäonnisella kasvimaalla ja viljan tuleentumista seuratessa on helppo kertoa lapsille, mistä ruoka lautaselle tulee. Hieman metsästyshenkisempänä voisi pihamaalta hankkia myös hirvi- ja jänispaistit pakkaseen.

Moni on ihmetellyt turhaa touhuamista; miksi hikoilla perunamaalla keväästä lähtien, kun samaa tuotetta saa lähikaupasta pari kiloa eurolla. Perunoita toki saa, mutta ei sitä onnistumisen tunnetta oman työnsä tuloksista. Sitä paitsi, laiskottelusta ei pysty nauttimaan täydellisesti, jollei ole paljon tekemistä! (J. K. Jerome)

maanantaina, elokuuta 23, 2004

Matokuuri

Villivadelmia, mustikoita, puolukoita. Kaikkia löytyy vain muutaman askeleen päästä ulko-ovelta. Kolmevuotias viettää suurimman osan ulkoiluajastaan takamus pystyssä varvikossa. Kaksin käsin kauhoo suuhunsa matoisimmatkin vadelmat, muurahaiset ja puolukoiden päällä lepäävät etanat. Varsinainen kesäinen matokuuri!

perjantaina, elokuuta 20, 2004

Tarkkaile ympäristöäsi

Julkisen imagon ylläpitäminen ei ole mikään helppo juttu. Ei ainakaan Suomen kokoisessa maassa. Jos nyt kaikki eivät kaikkia tunnekaan, niin tutuntuttujen kautta viimeistään ihmisten kulumiset saa tietää valtakunnan poliittisesta eliitistä ostarin pullorinkiin saakka.

Katariina Vuoriolta viimeistellyn lookin ja yläluokkaisen elämäntavan ylläpito onnistuu. Hyvä kotikasvatus ja sopiva tukku rahaa ovat antaneet hänelle tähän mahdollisuuden. Synkät metallimiehet ovat enemmän hukassa julkisuuskuvansa kanssa. Lavalla on helppoa olla musta, ankara ja julistaa yhteiskuntaan kuulumattomuutta. Kun keikan jälkeisenä aamuna jääkaapista ei löydykään maitoa, on sitä haettava vihreissä verkkareissa kulman Alepasta. Viikon kuluttua koko Suomi saa lukea tapahtuneesta Seiskan vinkkipalstan kautta.

On onnellista olla tavallinen, tylsä kansalainen!

keskiviikkona, elokuuta 18, 2004

Hei-hei suvisarjat

Tahdon malliksi -sarjan viimeinen jakso esitettiin juuri. Se kuului niihin humpuukisarjoihin, joita alkusuvesta suunnittelin seuraavani. Illan viileydeksi vaihtuva helle, sohva, pizzapala, olut ja aivot narikkaan televisio-ohjelma. Pieni unelmakuva lomasta.

Todellisuudessa televisio avautui vain Teletappien ja uutisten ajaksi. En saanut todistaa "Avioliittohullujen" hulluutta, Jet Setin hohdokkuutta, Ravintola Roccon menestyskertomusta. "Tosirikkaat nuoret", Kymppikerho, Soppamies, Roolihuijaus, kaikki katsomatta.

Kotiorjana voin korjata tuon suuren henkisen menetykseni luultavasti vasta silloin, kun kiireinen kotiavustaja asettelee minut päiväksi rullatuoliin tuijottamaan ostostelevisiota ja pizzani pystyn nauttimaan vain soseutetussa muodossa.

(Naisen logiikkaa toteuttaen otteluvoitto Bloggerista 1-0. Ei ainoatakaan itikankakkaa seurakseen vaativaa a tai o kirjainta. Ei ainoatakaan kiertoilmaisua toisella tai kolmannella kotimaisella.)

tiistaina, elokuuta 17, 2004

Se siitä...

Päivän huono uutinen oli, että huomasin bloggerin syöneen kaikki ääkköset. Hyvä uutinen oli se, että blogini näyttää nykyisin melko sujuvalta sanskriitilta.

Keskusyksikköni (se suuri mötikkä on, johon aina isken polveni) kävi keväällä korjaajan luona. Kun kone ei edelleenkään toiminut, teki ystävällinen ATK-henkilö kotikäynnin... ja laittoi johdon seinään. Epäilen nykyisen ongelmani olevan samaa kokoluokkaa; yhden töpselin tai napinpainalluksen takana.

Naisen logiikalla ratkaisen ongelmani pidättäytymällä jatkossa ä-ö kirjainten käytöstä. Ei luulisi olevan vaikeaa, suurin osa maailman väestöstähän toimii juuri samalla tavalla.

maanantaina, elokuuta 16, 2004

Hortonomin pohjanoteeraus

Tämä kesä on ollut kaksivuotisen kotipuutarhuriurani huonoin.

Syksyllä vietin hikisen viikon kottikärry-lapio yhdistelmän kanssa kärräten entiseen savipeltoon muhkean multapeitteen. Kevättalvella piirsin pohjakartan penkkijärjestyksestä ja ostin parikymmentä erilaista siemenpussia. Vuorokauden keskilämpötilan kohottua viiden lämpöasteen yläpuolelle suoritin ensimmäisen kevätkylvön ja siivosin perunakellarin satoa odottamaan.

Ensimmäisen kuukauden aikana ei tapahtunut mitään. Syytin hyvää ja halpaa, lannoitettua ja kalkittua multaa myynyttä maaurakoitsijaa. Huijari taisi olla.

Juhannuksen jälkeen maasta nousivat ensimmäiset hennot rikkaruohot. Kiukkuni kohde vaihtui puutarhamyymälään, jossa olivat varmasti myyneet murskattuja kaninpapanoita siemenpusseihin pakattuna.

Heinäkuun lopulla mittasin masentuneena salaatin korkeudeksi sentin ja porkkanoiden kaksi. Retiisit olivat hukkuneet heti maanpinnalle noustuaan. Rohkeuteni ei riittänyt Yläkerran Ukolle vihoitteluun, rakeita ja salamointia oli sieltä tullut jo muutenkin tarpeeksi.

Herneet olivat ainoa positiivinen poikkeus. Ehtivät venähtää parikymmentäsenttisiksi ennenkuin mies keksi kokeilla uutta nurmikkotrimmeriään kasvimaan reunaan. Kaksi vartta vain jäi jäljelle. Niiden yli mies ajoi viikoa myöhemmin ruohonleikkurilla. Kehtasi vielä huutaa minulle, kunka herneet ovat AINA olleet toisella puolella maata, eikä hän MITENKÄÄN osaa varoa taimia, kun yhtenään siirtelen niitä minne sattuu... Niin, tämähän oli jo toinen kasvimaavuoteni.

Surkeuteeni kyllästyneenä mies yllätti minut, jälleen kerran, syntymäpäivänäni. Tuli myhäillen töistä ja sanoi hankkineensa jotain, mitä olen hartaasti toivonut ja josta olisi iloa pitkäksi aikaa. Uusi lattiamoppi varmaankin, ajattelin happamana. Sekin olisi ollut parempi vaihtoehto. Ukko oli tuonut pihalle peräkärryllisen hevosenpaskaa! Taputteli takapuolelle ja kertoili, kuinka nyt ilme kirkastuisi kun kasvimaa saisi uutta kasvuvoimaa ja kesäkurpitsoista voisi syksyllä vaikka kanootin kovertaa.

Koko tihkusateinen ilta siinä meni, kun tyhjensin kärryn plantaasilleni. Mies söi keittiössä mansikkakakkua ja ihaili ikkunasta ahkeraa vaimoaan.

En suostu vieläkään puhumaan hänelle.

lauantaina, elokuuta 14, 2004

Vinkki vikkelille

Keskiluokkaista unelmaa ehtii vielä viikonlopun ajan käydä ihailemassa Heinolan asuntomessuilla.

Vaikka omakotitalo mielestäni vaatii ympärilleen vähintään hehtaarin tontin, yhdyskuntarakentamisen realiteetit on vain hyväksyttävä. Helsingin räystäs-kiinni-räystäässä -mallissa omakotiasuja saa asumismuodon kaikki haittapuolet (kiinteistövero, lehtien puhdistus ränneistä, hilseilevä ulkomaali, lumityöt...) ilman niitä hyviä (vapaus soittaa musiikkia aamuyöllä, ottaa aurinkoa yläosattomissa, kasvimaa, hedelmäpuulehto, vilvoittelu ulkona saunan jälkeen, avara maisema...). Heinolan Tähtiniemi on toimivan tuntuinen kompromissi tilankytön suhteen. Oma piha laajenee luontevasti alueen yhteisrantaan, suureen leikkipuistoon ja ympäröivään harjuluontoon.

Kaikenvastustajien valitukset rantamaiseman tuhoamisesta voinee jättää omaan arvoonsa. Tuhansien järvien ja kymmenientuhansien rantaviivakilometrien maassa on löydyttävä tilaa myös rehelliselle rantarakentamiselle. Jopa täyttömaalle. Kaupungin ja moottoritien välinen alue tuottaa varmasti tuleville asukkailleen enemmän iloa ja mielenvirkistystä kuin tuhoa "koskemattomalle" alkuperäisluonnolle. Molemmin puolin avautuva järvimaisema ja aito rantasauna ovat sitä aitoa suomalaisuutta.

Työn laatua oli muutamassa kohteessa surullista katsoa. Maallikonkin silmin huomasi suurien seinäpintojen huonot pohjatyöt ja yksityiskohtien viimeistelemättömyyden. Toimivuus testataan vasta käytnnössä. Eräs mielenkiintoinen pohjaratkaisu oli saunan ja pesuhuoneen kulkuyhteyden sijoittaminen olohuoneeseen, takan ja sohvan väliin.

Korkeat, avarat tilat ja suuret ikkunapinnat ovat edelleen muotia. Samoin lasitiili (toimii), kuultolakkaus laipioissa (yäk), sekä laattalattia olohuoneissa (kalseaa). Sormipaneelin käyttö oli uutta, hyvin retroa! Sisustuksissa mies mykistyi toinen toistaan suurempien plasmatelevisioiden ääressä, itse ihailin houkuttelevan pehmeitä sohvia ja graafisen pelkistettyjä huonekaluja. Opiskelijatyönä kalusteita myöten toteutetusta talosta löytyi messujen hienon ruokailuryhmä, jolle kuva ei valitettavasti tee oikeutta. Idea on itse nähtävä.

Huonomminkin olisi kolean kesäpäivän voinut viettää. Suosittelen!






perjantaina, elokuuta 13, 2004

Flambeerattu aamupuuro

"Äiti, puuro ei savua enään. Joko me voidaan syödä se??"
- Mllaisia kulinaristisia elämyksiä tarjoankaan lapsilleni!

torstaina, elokuuta 12, 2004

Takaisin arkeen

Oli hyvä loma. Niin totesi järjestelmänvalvojakin, kun soittelin unohtuneiden salasanojeni perään. Sain puhelimessa punastuttavat hengentuotteeni (mitä päässäni on alkukesästä liikkunutkaan...) niin vaivattomasti, että ylihuomenna aion toistaa puhelun pomoa esittäen. Koen olevani täysin oikeutettu tietämään, kuinka pärstäkertoimeni on pomon salaisissa tiedostoissa arvioitu käynnissä olevan tulospalkkausuudistuksen vuoksi.

Vettä satoi kiitettävästi. Lapsista on kehkeytynyt lupaavia suopotkupalloilijoita ja riisisadosta tulee ennätysmäinen. Kun tiluksilla ei tarvinnut riehua kasteluletkun kanssa, aikaa jäi mukavasti joulukoristeiden järjestelyyn ja viiden vuoden tositteiden mapittamiseen.

Toki aurinkokin näyttäytyi. Ikkunoiden avauskahva katosi sopivasti ja mustan peltikaton alla nukkuessa lämpötila kohosi niin, että aivot sulivat ja valuivat tyynylle. Kovin suurta länttiä siitä ei tullut. Kevein mielin suuntaan siis kohti syksyä.

Viimeiset kesävierat pakkailevat jo tavaroitaan. Ruokapöydän voi taas lyhentää normaalikokoon ja suurtalouskattilat ja -pannut piilottaa ylähyllylle ensi kesää odottamaan. Kodinhoitohuoneen täyttävän lakanavuoren saan laskujeni mukaan pestyä ja silitettyä jo marraskuuhun mennessä.

Työt aloitin hallitusti. Valvoin etukäteen vain yhden yön kärsien löysästä vatsasta. Ihan turhaan, sitä samaa alipalkattua raatamista se oli kuin aiemminkin.

Monta mukavaa muistoa tuli kuitenkin hankittua ja niiden voimalla on, ihan oikeasti, mukava taas palata takaisin arkeen.
Paras merkintä