TumpeLo

Olen hyvä neuvomaan toisia heidän ongelmissaan. Etenkin jälkikäteen. Olen elementissäni kun toiset mokaavat ja pääsen ensimmäisenä huomauttamaan asiasta. Nyt olen hankkinut oman elämän! Ja tässä kerron, kuinka sen käytän.

keskiviikkona, syyskuuta 29, 2004

Kymmenen vuotta sitten

Kymmenen vuotta sitten olin toisella puolella maapalloa. On the road. Paikallisten kuppiloiden pöytien reunoilla lojuvissa lehdissä ei Euroopan tapahtumista juuri mainittu.

Lentokentällä näin ensimmäiset lööpit. Kuvassa kaksi kylmäkuljetusrekkaa vei ruumiita Ruotsiin. Muistan epäuskoisen ällistyksen. Oliko tämä äärettömän huono pila. Rekkalastillinen ruumiita?

Samana iltana töissä muistan käyneeni kaikki työkaverit läpi kysellen, mitä oli tapahtunut. Mitä OIKEASTI oli tapahtunut. Totuutta oli vaikea ymmärtää.

Minulle Estonia on ollut suuronnettomuuksista kaikkein vaikuttavin. Meripelkoisena jo uutisoinnin seuraaminen ahdisti. Lähellä tapahtunut, suomalaisia niin uhreina kuin pelastajinakin koskettanut onnettomuus voittaa tunnetasolla valtamerien takaiset murhenäytelmät.

tiistaina, syyskuuta 28, 2004

Vaimonvaihtoviikot

Mies tapasi muutaman kuukauden tauon jälkeen ystäväänsä, joka oli laittanut elämänsä uuteen uskoon. Vanha, hyvin palvellut vaimo oli saanut lähteä ja tilalle oli löytynyt nuori ja kaunis tyttöystävä. Asiasta olen kuullut hehkutusta moneen kertaan. Toki sievä ja sisäisestikin kaunis tyttönen on kehuttu, mutta enemmän miestä on viehättänyt ystävänsä suuri muutos. Pikkutuhmia juttuja kertoilevasta äijästä oli kehkeytynyt fiksu seuramies, vuodet olivat karisseet kasvoilta ja vaatetus uusiutunut tämän vuosituhannen muodin mukaiseksi.

Itse havahduin uuteen, naisen elämään kuuluvaan pelkoon; onko jo minun vuoroni joutua vaihtoon? Vaikeuksitta pystyn nimeämään (miehen) tuttavapiiristä kolme ulospäin hyvin sopuisilta vaikuttanutta pariskuntaa, joissa mies on tehnyt vastaavan liikkeen. Vaihtanut nuorempaan. Pienen kakistelun jälkeen uudet nuorikot ovat sulautuneet joukkoon ja yhteydenpito ex-vaimoihin on muuttunut satunnaisiksi, puolisalaa tehdyiksi puheluiksi.

Taistelu uroksesta ei pääty alttarille tai yhteisten jälkeläisten saamiseen. Nainen on altavastaajana sen biologisen tosiasian edessä, että miehen kyky lisääntyä ja täyttää maa omilla geeneillään säilyy vielä pitkään vaimon vaihdevuosien jälkeen. Eloonjäämisvaistot valmentavat vanhenevaa naista isoäitiyteen miehen palatessa takaisin lähtöruutuun. Vai syytänkö huonoa miehistä itsetuntoa, jota onnekkaimmat pönkittävät nuorella tyttöystävällä muiden tyytyessä S-sarjan Mersuun.

Tunnen taistelevani tuulimyllyjä vastaan. Kuinka saan mieheni rakastumaan itseeni yhä uudelleen niin, että elämän välitilinpäätöksen tullessa hänen kohdalleen hän valitsee minut... ja uuden Mersun.


tiistaina, syyskuuta 21, 2004

Parisuhteen kipupiste

Kylmä hiki nousi pintaan, kun näin miehen kantavan uutta televisioantennia pihan poikki. Oli löytänyt taas hyvän ja halvan viritelmän, jolla nelosellekin saisi terävän kuvan.

"Petaanko sinulle vuoteen vierashuoneeseen? Ja perun sen risteilyn?"
Miestä nauratti. Ei kuulemma tarvinnut. Pikkujuttu tämä olisi, hienosäätöä vain, hetkessä tehty. Sopranosit katsottaisiin tänään komeasti ilman lumisadetta. Käski vielä sen kunniaksi paistaa korvapuusteja illaksi.

Niinpä. Ensimmäisellä kerralla antennin suuntausta kesti viikon ja mykkäkoulua kolme viikkoa. Ei se ole niin helppoa. Istut sohvalla ja kun kuva on terävä, huudat "hep" pihalla seisovalle pojalle, joka huutaa "hep" katolla olevalle isälleen, joka on jo ehtinyt kääntää antennia monta astetta oikean kohdan yli. Kun kuva on jälleen terävä, huomaat kaikkien muiden kanavien hävinneen ja saat haukut siitä, ettet pysty seuraamaan neljää ohjelmaa yhtä aikaa. Koska katvealueella on ollut mahdotonta saada kaikkia kanavia näkymään selkeästi, seuraa riita tärkeimmästä kanavasta. Tässä vaiheessa poika jo itkee, mutta välittää sitkeästi viestejä isin ja äidin välillä.

Illan pimetessä ja sateen yltyessä päädymme kompromissiin. Miehen laskeutuessa katolta tapahtuu selittämätön ja vaikeasti todistettava ilmiö. Kirkas kuva muuttuu aaltoilevaksi ja naapurikanavalta katoavat värit. Kuuntelen palautteen olohuoneessa tukka hulmuten.

Seuraavan viikon mies kiipeää katolle joka ilta ohjelmatarjonnan mukaan. Maanantaina ykkönen, tiistaina nelonen, keskiviikkona MTV3… Lauantaina kanavat asettuvat kohdalleen kaljakorin ja lankomiehen avulla "viidessä minuutissa", kuten minulle kesken mykkäkoulun ilmoitetaan.

Tukiasemaverkoston laajentuessa edessä oli uusi suuntausurakka. Siitä kuultuaan poika karkasi välittömästi naapuriin. Oman osuuteni ymmärsin päättyneen, kun näin kännykän lentävän katolta pihanurmelle. Kädet puuskassa seurasin, kuinka mies raahasi niska punaisena rakkaan Saloransa savupiipun viereen. Tiesin naapureiden vääntelehtivän naurusta verhojensa takana. Pakko kuitenkin tunnustaa, että tuolla tavoin homma hoitui.

Ja tänään otetaan taas uusiksi. Taidan kuitenkin perua sen risteilyn…

maanantaina, syyskuuta 20, 2004

Taparoskaaja

Ympäristöä seuraamalla voi viikonpäivät tunnistaa ilman kalenteria. Esimerkiksi sunnuntaisin on jo reilun vuoden ajan kylätien pientareelle ilmestynyt kaksi roskapussia. Kaksi S-Marketin muovikasseista solmittua pupujussia, aina samassa mutkassa. Viikon aikana ne hajoavat, säilyketölkit ja banaaninkuoret leviävät tielle, liikenne pompottelee jätteet loppuviikosta pientareelle ja sunnuntaina… paikalla nököttävät jälleen uudet pussit. Kummastuttaa, että kylällä, jossa muuten tiedetään naapureiden kengännumerot ja ullakkokomeroiden sisällötkin, ei kukaan tiedä roskaajasta mitään. Tai halua tietää.

Olen usein lasinsirujen väistelystä ja tieosuuden siivottomuudesta ärtyneenä uhannut itse lähteä sunnuntaipäiväksi pajupensaikon taakse väijyyn. Vaan mitäpä tuntomerkeillä ja rekisterinumerolla tekisin? Mahtaisiko poliisi kiinnostua kahden roskapussin ympäristörikoksesta. Olisiko tehokkaampaa etsiä puhelinluettelosta Oy Nyrkkirauta Ab viemään sanomaani perille. Kunta tuskin asiasta välittää. Viimeisin kannanotto luonnonkauniilta ja ympäristöarvoja vaalivalta kunnalta oli jätemaksujen korottaminen ja kaatopaikan aukioloaikojen lyhentäminen. Työmatkani varrelle onkin ilmestynyt tämän jälkeen myös muita roskakasoja. Säästyneillä rahoilla tuskin luodaan kovinkaan monta uutta päivähoitopaikkaa, yleinen siisteys ja roskausmoraali olisi vielä varsin halvalla palautettavissa.

Onneksi kunnallisvaalit ovat tulossa.

perjantaina, syyskuuta 17, 2004

Olkaa kuin kotonanne

Hyvänä emäntänä vieraita tulee usein kehotettua olemaan kuin kotonaan. "Jos me nyt kuitenkin oltaisiin kuin kylässä…" viimeisimmät kävijät naurahtivat. Juttu jäi siihen, mutta myöhemmin pohdin, mitä ihmiset tekevät ollessaan kotona. Yksin kotona.

Piereskelevät. Laulavat epävireisesti. Kaivavat nenää. Käyvät vessassa ovi auki. Kulkevat alasti. Tanssivat sohvatyynyjen kanssa. Nyppivät karvojaan. Syövät suoraan kattilasta. Jättävät terveyssiteitä makuuhuoneen lattialle. Antavat julkkishaastatteluja mielikuvitustoimittajalle. Masturboivat keittiön pöydällä. Levittävät kasvonaamioita. Punnertavat. Haistelevat likapyykkiä. Sylkevät viinirypäleen siemeniä sohvalta roskakoriin päin. Pukeutuvat kumiin.

Ehkä on turvallisempaa olla jatkossa hieman huonompi emäntä ja toivoa, että vieraat eivät todellakaan tee oloaan kotoisaksi.

torstaina, syyskuuta 16, 2004

Sähköpostia

Miehellä oli käsissään Tärkeä Asiakirja.
- Lähetä tämä sähköpostissa. On kiire!

Kysyin hymyillen pitäisikö minun survoa paperit tietokoneen sisälle ja painaa "lähetä" nappia. Miehellä meni tovi ymmärtää, ettei käsinkirjoitettuja, piirroksia sisältäviä lappusia noin vain ilman skanneria laiteta sähköpostiin.

- Mitä helvetin hyötyä tietokoneista ja koko internetistä on, kun niillä ei voi yksinkertaisimpiakaan asioita tehdä??

Olin diplomaattisesti hiljaa, kun mies lähti ajamaan viisikymmentä kilometriä Tärkeiden Asiakirjojensa kanssa.

keskiviikkona, syyskuuta 15, 2004

168 tuntia

Viikon aikana olen...

... tehnyt 70 tuntia töitä.
... valvonut kokonaisen vuorokauden.
... nukkunut vuorokauden aikana kaksi tuntia.
... unohtanut viedä lapsen kouluun.
... järjestänyt kahdet juhlat.
... valanut roskakatoksen pohjan.
... tehnyt niin pahaa ruokaa, että lapsi itki sitä syödessään.
... nukahtanut autoon kaupan pihalle.
... pessyt viisitoista koneellista pyykkiä.
... kärsinyt neljä vuorokautta päänsärystä.
... leikkauttanut hiukseni lyhyeksi.
... kulkenut koko päivän pusero väärinpäin päällä.
... oppinut, että nenäapinat osaavat uida.

Vuorokaudessa on aivan riittävästi tunteja, kyse on vain tehokkaasta ajankäytöstä.

sunnuntaina, syyskuuta 05, 2004

Subjektiivinen päivähoito-oikeus

Keslustelu subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta nostattaa kuumia mielipiteitä puoleen jos toiseen. Tosi on, että päiväkoti tukee kodin kasvatustyötä, antaa sosiaalisia valmiuksia ja lapsen kehitystasoon sopivia virikkeitä. Kolmevuotiaskin tietää jo kahden syksyisen hoitoviikon jälkeen, että "Muumipeikko on vittupää" ja "Aleksi on homo".

Ei olisi äiti tuollaisia osannut kotona opettaa, ei.

Joulu tulee, oletko valmis?

Radio ysiysi mainostaa jo täyttä häkää pikkujouluristeilyä. Viikonlopun mainospostin mukana tuli ensimmäinen joulusta muistuttava mainos.

Osa työkavereista on vielä kesälomalla, pihakoivun lehdet ovat vihreitä. Apua, joulu tulee, enkä todellakaan ole vielä valmis!

perjantaina, syyskuuta 03, 2004

Päivän saldo

- Löysin liedestä dementiatoiminnon. Levy oli jäänyt päälle ulos lähtiessäni, mutta älykäs kodinkoneeni oli itse katkaissut virran. Yksi keskikokoinen positiivinen ajatus insinööreille.

- Maksoin kotivakuutuksen (erääntyi 16.8) johon sisältyy myös palovakuutus.

- Palautin eilen pinon vuorokauden myöhässä olleita kirjoja kirjastoon. Yhden teoksen löysin vielä illalla kirjahyllystä. Tänään lähdin palauttamaan samaista kirjaa ja mukaan tarttui kahdeksan kiloa mukavaa luettavaa. Myöhässä oleva kirja on edelleen kirjahyllyssä.

- Kaivoin kaksitoista metriä ojaa. Piha muistutti liiaksi uima-allasta.

- Leivoin suklaamuffinsseja. Sulata suklaa mikroaaltouunissa… kertoi ohje ja poltin suklaan mustaksi haisevaksi jauhoksi ennen kuin luin lauseen loppuun … paloiteltuna, puolella teholla usein sekoittaen. Söimme pelkkiä muffinsseja.

- Peruutin pakettiauto-peräkärry –yhdistelmän kääntöpaikalta pihaan (50 m) yhdellä yrityksellä. Naapurin tontilla olleet rakennusmiehet nostivat minulle peukkua.

torstaina, syyskuuta 02, 2004

Kirjastossa

Kirjaston luokitusjärjestelmä oli asettanut kirjat "Ufot" ja "Jeesus-lapsi" vierekkäin.

Virallinen maailmankatsomus lähestyy kiitettävästi omaani!

keskiviikkona, syyskuuta 01, 2004

Siisteyspiste

Monesta kodista löytyy siisteyspiste, paikka, joka on kliini ja puhdas vaikka muualla asunnossa vallitsisi täysi kaaos. Meillä se on tiskipöytä. Kun tiskipöytä on tyhjä ja hangattu kiiltäväksi, tiskiharja piilotettu kaappiin ja tiskirätti aseteltu ilmavati kuivumaan tangon päälle, on helppo ummistaa silmänsä kaikelta muulta. Mielenrauhan saavuttaminen kuullostaa yksinkertaiselta. Todellisuudessa se ei sitä ole. Yli kymmenen vuotta kestäneestä koulutuksesta huolimatta mies ei vieläkään ymmärrä puhtaan tiskipöydän pyhyyttä. Tuskin ehdin selkäni kääntää kun kiiltävälle teräkselle lennähtää paakkuinen voiveitsi ja juustohöylä. Hetken kuluttua ilmestyy lautanen, jossa on aina kaksi ruokalusikallista tähteitä. Ja oluttölkki. Ja omenanraato.

Roskiksen olinpaikan ja merkityksen mies satunnaisesti hahmottaa, mutta tiskikoneen luukkua hän ei ole vielä kertaakaan avannut. Mikä saisi tuon ihmeen tapahtumaan?

Ehkäpä...
...koneessa pitäisi olla ainakin kuusitoista venttiiliä ja turboahdin
...sen olisi oltava mattamusta
...sillä olisi oltava kapea uuma
...se soittaisi pestessään Leevi And The Leavingsejä
...mallit olisi nimetty ravihevosten mukaan (Jaken Sutki, Loiskeri, Pirturi, Poka-Ponkaus, Villiveera)
...se voihkaisisi kosteasti säädintä hipaistessa
...siihen saisi virityssarjoja ja kaukosäätimen
...se tarjoaisi oluen aina saatuaan astian sisäänsä
...kavereillakin olisi samanlaiset






Paras merkintä