TumpeLo

Olen hyvä neuvomaan toisia heidän ongelmissaan. Etenkin jälkikäteen. Olen elementissäni kun toiset mokaavat ja pääsen ensimmäisenä huomauttamaan asiasta. Nyt olen hankkinut oman elämän! Ja tässä kerron, kuinka sen käytän.

perjantaina, joulukuuta 31, 2004

Vuonna 2004

Mitä et ole koskaan kertonut äidillesi, etkä uskaltanut kertoa sitä tänäkään vuonna?
- Paljonkin on kertomatta. Tuskin äiti edes haluaisi kuulla esimerkiksi sitä, miksi olen joutunut tekemisiin poliisin kanssa. Ylinopeussakoista olen aina kertonut, se riittäköön.

Mikä oli kallein ostoksesi vuonna 2004?
- Vuoden kallein lasku taisi tulla siitä, kun kaivinkone pyöri muutaman päivän pihalla.

Piirrä viiva pohjoisimman, itäisimmän, eteläisimmän ja läntisimmän paikan välille joissa kävit vuonna 2004. Millaisen kuvion saat?
- Kalajoki, Lappeenranta, New Jersey; aika surkean kapea kolmio siitä tuli.

Mikä oli vuoden kohokohta?
- Kyllä se (kaikesta huolimatta) oli se hyytävän kylmä arkiaamu, kun seisoin mustassa hääpuvussa tuomarin edessä ja sanoin, tahdon!

Mikä olisi voinut jäädä kokemattakin?
- Pitkien hiusten leikkaaminen vähän kaduttaa. Muutuin aivan äitini näköiseksi ja säikyin peilikuvaani viikkokausia. Koetin korjata tilanteen värjäämällä jäljelle jääneet haituvat pikimustiksi. Nyt näytän Elvikseltä...

Kuinka monta päivää sairastit vuoden aikana?
- En yhtään oikeasti sängynpohjalla. Töihin taisin silti pari kertaa soittaa olevani tooosi kipeä.

Kun vuonna 2012 istut iltaa kavereidesi kanssa ja muistelet menneitä, muistat vuoden 2004 siitä, että silloin...
- Matti Nykänen joutui ensimmäisen kerran vankilaan.
- Siskonmies ymmärsi lopultakin pakata tavaransa muovikassiin ja häipyä suvustamme.
- Konginkankaalla meni ihmishenkiä ja Kaakkois-Aasiassa vielä enemmän.
- Vietin elämäni ensimmäisen täyspitkän kesäloman.
- Poltin viimeisen tupakan.
- Vettä satoi niin, että peltomaisema muuttui kesällä järvimaisemaksi.

Asteikolla 1-10, kuinka karvainen oli vuotesi?
- Höh? Todella huono vuosi sillä rintamalla, korkeintaan 2. Ja kysymys oli vielä huonompi. Nolla.

maanantaina, joulukuuta 27, 2004

Tänään voi...

… käydä vaihtamassa partakoneen lahjakorttiin. Mies teki erittäin selväksi, että lahja oli epäonnistunut ja todennäköisesti vielä niin halpakin, ettei vaihdossa mitään mieleistään saisi. Ei ollut halpa, mutta lisään lahjakorttiin vielä muutaman kympin. Ei syödä ennen seuraavaa palkkapäivää.
… käydä tallettamassa satanen pankkiin. Mies heitti sen syliini ja käski ostaa vaikka sukkia. Onhan niistä osa reikäisiä. Muita lahjoja ei sitten tullutkaan. Ei vain oikein shoppailuta.
… soittaa vanhemmille ja kiittää lahjoista. Lapset tykkäsivät peleistä ja vaatteet olivat heille juuri sopivan kokoisia. Mies tölvi noista paketeista koko joulun.
… olla soittamatta appivanhemmille ja kiittää lahjasta. Miehen mielestä Tiimarin värityskirja puoliksi molemmille oli tosi OK.
… heittää jouluruuat roskikseen. Paistamansa kinkun ja ostamansa kalan lisäksi mies söi kaksi perunaa. Ei halunnut riskeerata jouluaan minun kokkaamilla ruuilla. Niitä sitten jäi vähän yli.
… heittää tyhjät suklaarasiat roskikseen. Mies rouskutteli takahampaillaan eräänkin konvehdin sohvalla maaten. Me muut sotkupellet saimme yhden rasian keittiönpöydän ääressä syötäväksi.
… kaivaa kaapin perukoilta sinne jo ennen joulua jemmatut suklaat ja marmeladit. Tänään juhlitaan lasten kanssa!
… pestä rasvatahran eteisen seinästä. Kaksipäiväinen kuittailu huonosti tehdystä joulusiivouksesta meni perille.
… kuiskutella kuuselle, että älä välitä. Se on kuullut koko joulun olevansa yhtä ruma kuin koristelijansakin.
… hengittää ja huutaa ääneen ilman että sohvalta kuuluu: "Turpa kiinni, jouluna on saatava levätä!"
… etsiä jonkun aikuisen, jolle voi PUHUA.
… olla onnellinen, että kaikki on nyt ohi. Olinkin unohtanut, kuinka ahdistavia pyhien vietot perheessämme ovat. Pääsiäiseksi ilmoittaudun Autoliiton tiepäivystäjäksi ja ensi jouluksi varaan matkan Kanarialle. Heti tänään!

torstaina, joulukuuta 23, 2004

Partakonetta ostamassa

Päätin ostaa pukinkonttiin niinkin persoonallisen ja yllätyksellisen lahjan kuin partakoneen. Kone on miehinen, mutta kuvittelin ostotapahtuman olevan tavanomainen; tavara kainaloon ja kassalle. Mahdollinen tekniikkakeskustelu myyjän kanssa, jos hän joulukiireiltään ehtisi, ei pelottanut, olenhan kokonaisen autonkin saanut ostettua ihan itse.

Partakoneet löytyivät lukitusta lasivitriinistä ja niitä oli yllättävän paljon. Oli pyörivää terää, rajausterää, itseteroittuvaa terää, kolmiulotteista ajopäätä, nelisuuntaista ajopäätä, kääntyvää ajopäätä, ajopään jäykkyyden säätömahdollisuutta, hoitoainetta syöttävää ajopäätä,huoltokeskusta, latauslaitetta, interaktiivista parranajotottumuksia rekisteröivää LCN-näyttöä, samppanjanväristä metallikuorta, pehmeää säilytyspussia, kovaa matkakoteloa, vesipesun kestävää konetta, huoltovapaata konetta... Myyjä!!!!

- Ja Rouvalle partakone?
- Joo... eikun miehelle.
- Ja minkälaiseen käyttöön?
- ????? No parranajoon lähinnä.
- Niin, minkälaiseen parranajoon? Ajaako mies parran päivittäin, vai harvemmin? Onko hänellä parta, pulisongit tai viikset? Minkälaiseen koneeseen hän on tottunut, pyörivään terään vai ajopäähän? Ja onko sänki kovaa vai pehmeää? Onko hänellä itsepäisiä hajakarvoja kasvoissa? Onko hänellä ongelma-ajokohtia kasvoissa? Kulmikas vai pyöreä leuka? Onko hän herkkäihoinen, vai kestääkö iho mekaanista rasitusta? Mitä hoitotuotteita hän käyttää? Haluaako hän märkäajomahdollisuuden? Käyttääkö hän enemmän verkkovirtaa kuin akkulatausta? Kuinka paljon rajaajaa hän tarvitsee?

Minulle tuli kuuma. Kysymyksiin vastaillessa huomasin, että olen elänyt toistakymmentä vuotta miehen kanssa, jonka tavoista en tiedä käytännössä yhtään mitään. Osoitin myymälän laidalla käyskentelevää asiakasta ja mumisin, että tuontyylinen parta miehelläkin on. Myyjän ilme kirkastui ja hän tuli koneineen aivan viereeni ja aloitti esitelmän kyseisen partatyypin hoidosta.

- Aluksi konetta painetaan vain kevyesti koskettaen ihoa vasten, ja toisella kädellä venytetään nääääin nahkaa ajeltavalta alueelta. Sellaiset pienet, kurittomat karvat leikkautuvat tällä muotoillulla teräsverkolla ihan hups vain. Ja tässä nämä kolme ajopäätä hivelevät pehmeästi ihoa, herkkähän se oli, ja nooostavat karvan terhakkaasti pystyyn koneen vaeltaessa aina vain kovemmin ja kovemmin painaen kasvojen iholla... Hän silitteli kädellään ilmaa, teki kaaria, siristeli silmiään ja puhui aina vain nopeammin ja nopeammin. Hiki valui selkääni pitkin. Minulla oli tunne, että tässä puhutaan jo aivan muusta kuin parranajosta.

- ...ja viimeisillä... rajaajan... työnnöillä... voi jo... käyttää... voimaa.... ihan kunnolla... ja kun ajo... on ohi... (myyjä huokaisee) voi vielä aivan hellästi levitellä jotain kivantuoksuista geeliä ajetuille paikoille...

Helvetti, hinttihän tuo äijä on! Nappaan koneen, sanon kiitos ja runnon itseni kassan kautta ulos liikkeestä. Olen hikinen ja punastelen polviin saakka. Minulla on likainen olo, olenhan juuri henkisellä tasolla nähnyt mieheni riisuttavan kodinkoneliikkeen hyllyjen välissä. Katselen vainoharhaisena ympärilleni, ei kai kukaan vain nähnyt. Kiitän tätä jouluruuhkaa, kaikki näyttävät olevan omissa maailmoissaan.

Poistuessani kauppakeskuksesta kävelen alusvaateliikkeen ohi. Näen pitsien keskellä hämmentyneen, vaaleanpunaisen miehen. Hymyilen hänelle. Kyllä, minä tiedän, miltä se tuntuu.

keskiviikkona, joulukuuta 22, 2004

...pikkujouluista kontaten

Pikkujoulukaudesta voi kai jo puhua menneessä aikamuodossa. Koska en edelleenkään ole jouluihminen, en millään tavoin ole katkera jäätyäni ilman pikkujoulukutsuja... mutta en silti ymmärrä moista pakkojuhlimista.

Perinnejuhlat vappu ja juhannus ovat siistejä verrattuina pikkujoulukauteen. Juhannuksena kenties hukkuu enemmän ihmisiä ja vappuna puistoista löytyy enemmän alaikäisten oksennuksia, mutta juhlinta tapahtuu enemmän perheen ja ystävien kesken ja kestää maksimissaan pari päivää.

Pikkujouluja juhlitaan kuukauden ajan. Ilman puolisoa. Ja kokoonpanoissa, jotka jo ilman alkoholiakin ovat räjähdysherkkiä. Työporukat, taloyhtiöt, junnuliigan vanhempainyhdistykset, vuoden parhaat yritysasiakkaat, kansalaisopistojen opintoryhmät, talkooporukat... Näin joutuvat radalle nekin amatöörit, joiden ainoa kosketus väkijuomiin kuluneen vuoden aikana on muutama liköörimakeinen. Heille on täysin vierasta, että aikuisen ihmisen ei tarvitse tanssia pöydällä alaosattomissa, tyhjentää jauhesammutinta juhlatilaan ja sammua itse vastakkaisen sukupuolen WC-tiloihin vain osoittakseen muille olevansa humalassa.

Kun toisilleen puolivieraat ihmiset laitetaan glögimaljan ympärille, ei aikaa tuhlata seurusteluun ja iloiseen yhdessäoloon. Silloin nostetaan pöydälle asiat, joihin ei päivänvalossa tohdita kajota. Niitä selvitellessä ensimmäiset nutturat aukeavat ja sukkahousut repeävät. Usein on tapana lähteä vielä jatkoille ja saattaa jäsentenväliset kisailut suuren yleisön tietoon. Tässä vaiheessa irtoilee jo hampaita.

Väkivallattoman vaihtoehdon valinneet luottavat suuren Armon ja Ilon juhlan läheisyyteen. Jos löytäisi puolisonsa housut kintuissa pomon kanssa juhannuskoivun alta olisi ero enemmän kuin todennäköinen. Kun sama tapahtuu joulukuusen alla, todennäköisyys joutua ulkoruokintaan on pienempi. Koska lasten vuoksi on ainakin joulunpyhät näyteltävä onnellista perhettä. Koska kolmetoistakiloinen kinkku on jo tilattu, aattoilta ohjelmoitu puolen tunnin tarkkuudella, sisarukset kutsuttu joulupäiväksi syömään, ja tietää paketista löytyvän kauan odotetun kotiteatterisysteemin. Välipäivinä ei mistään irtoa vuokrakämppää ja uutena vuotena tehdäänkin jo uudet lupaukset ja unohdetaan koko juttu.

Mutta silti... ei yhtään pikkujoulukutsua tänä vuonna!

tiistaina, joulukuuta 21, 2004

Kinkku on löytänyt uuden kodin.

Työpaikan sähköisellä ilmoitustaululla on eräskin gerbiili ja kollikissa vaihtanut omistajaa, mutta tämä on ensimmäinen allergiaperheeseen osunut Kinkku.

"Luomupossunpotkaa. Myydään 10kg:n täysin valmis kinkku. Vähän maistettu,allergian takia. Hp.300 euroa. Hyvää Joulua."

Vain tuntia myöhemmin oli viestiketjuun ilmestynyt iloinen sanoma, vähän haukattu sian takapuoli oli vaihtanut omistajaa. Ja halvalla. Toivottavasti uudessa perheesä ei kohdata pitovaikeuksia.

"Kinkku on löytänyt uuden kodin. Kiitos kaikille Ja Hauskaa Joulua."

Samalla palstalla on myynnissä myös mm. Fort.Sierra-87, vauvan kosteussuoja, pun.vihr.valk. ruud. kappa ja pun.sin.valk. sivuverh. ja erill. joulupöytäl., paahtoleipäteline kahdeksalle viipaleelle, teräksinen koiran kiristyspanta, DVD-leffoja (eivät toimi Suomessa myytävissä soittimissa), hyvä takaluukku ja etuvalo sekä Jerry Gotton-vuosikertoja. Vielä ehtii pukinkonttiin.


maanantaina, joulukuuta 20, 2004

Vielä ehtii

... leikata nurmikon. Kyllä, kyllä se kasvaa vielä.
... käydä kirkossa kuuntelemassa kauneimpia joululauluja.
... vuokrata asuntoauto ja ajaa Faroon.
... vuorata talo 100 000:lla lampulla, tai kierrellä etsimässä lähiseutujen valaistuin piha.
... perustaa joulupukkipalvelun.
... osallistua pilkkikauden avajaisiin.
... luovuttaa verta.
... vaihtaa joulukuusen latvatähti latvapiikkiin.
... käydä Tiimarissa. Myyjillä on soivat poronsarvet päässä.
... siirtää huonekalut uuteen järjestykseen.
... pidentää elinikäänsä monella vuodella tissuttelemalla vinkkua ja syömällä suklaata.
... postittaa joulukortit ja -paketit. No ihan oikeasti. Postin tädit vain vedättävät!

Oikeastaan on vaikeampaa keksiä, mitä ei vielä ehtisi tehdä. Ja ennen mitä? No mummolta en voi saada sitä upean makuista pihlajanmarjahyydykettä, mutta mummo kuolikin jo vuonna -82. Näin ajatellen, ehkä takana olevaa elämää on enemmän kuin edessä olevaa. Joten, jos pidät kiirettä, voit vielä ehtiä...

... näkemään Ville Valon livenä.
... ostamaan laillista tupakkaa.
... hankkiutumaan raskaaksi.
... lukemaan jatkossakin Minos Lumikinosta.

lauantaina, joulukuuta 18, 2004

Työniloa

Tänä vuonna työnantajalla on joulumieltä. Saamme syödä jouluaterian työajalla. Edellyttäen, että on muistanut laittaa nimensä ennakkotilauslistaan. Ja että maksaa aterian itse.

Tänä vuonna työnantaja on muistanut oikealla joululahjalla. Ihmetystä herättänyt, kaikille jaettu sininen muovilaatta, työnantajan logolla tietysti varustettuna, paljastui kirjanmerkiksi. Kuvittlevatko ne tosiaan, että täällä monikultturisessa työyhteisössä kaikki osaisivat lukea?

Työsopimusta jäljellä kolmetoista vuorokautta.

torstaina, joulukuuta 16, 2004

Joulukuinen vesisade

Onko masentavampaa kuin joulukuinen vesisade? No kenties marraskuinen Korso, olen kerran ajanut ovet lukittuina sen läpi, mutta muuten, tämä ilmasto on ehdoton synkkämielisyyden huippu.

Olen tuntenut itseni tyhjenneeksi ilmapalloksi. Olen itkenyt ja huutanut "mä haluan täältä pois" hiekkalaatikon reunalla kaksiasteisen vaakasuoran vesisateen hakatessa päin naamaa. Olen koko ajan väsynyt, nukuin Sopranosienkin viimeisen jakson ajan kärsien kuulema reippaista ilmavaivoista. Nukkumaan mennessä en saa unta kuin muutaman painajaisen ajaksi ja aamuneljältä olen tuijottamassa umpipimeään metsämaisemaan. Aamuisin kirjoitan itselleni tehtävälistan (käy kaupassa, tee ruokaa, mene töihin, muista hengittää, vaihda sukat, hae lapsi koulusta, katso uutiset...) ja illalla tarkistan, muistinko todella hakea sen lapsen. Olen maannut sohvalla ja katsellut takan reunalla kurkkupurkissa lilluvia aivojani miettien, eikö tuollaisen herneen suojaamiseen olisi riittänyt hieman yksinkertaisempikin pääkoppa. Olen vajonnut kaulaani myöten kaamokseen.

Eilen sain sanottua sen ääneen. Että tämä pimeys masentaa. Se kuullosti hyvältä. Kotiväelle asia ei ollut uutinen. Olivat jo lyöneet keskinäistä pitkävetoa, onko se huhti- vai toukokuu, kun äiti talvimasennuksesta kevätmasennukseen siirtyen hetkeksi normalisoituu ennen loma-ahdistustaan. Minua asia ei naurattanut, mutta huomasin synkkyyteen taipuvaisena tuhlaavani vuoden synkimmät hetket horroksessa viettäen. Päätin lisätä vielä yhden kerraston sadevaatteiden alle ja nauttia muutaman viikon pimeydestä ennen kirvelevän kirkkaiden keväthankien tuloa. Ja vaikka kirkkaanpunainen joulupukki näytti irvokkaalta sateen huuhtelemassa ikkunassa, ripustin sen silti paikoilleen.

perjantaina, joulukuuta 03, 2004

Facelift

Keski-ikäistynyt blogini on kriisinsä keskellä käynyt nyt niin muodikkaassa kasvojenkohotuksessa. Toimenpide suoritettiin lyhyen laivamatkan päässä Suomen etelärannikolta ja siksi emme välttyneet pieniltä komplikaatioilta. Univaikeuksien ja turvotuksen lisäksi huolimaton kirurgi aiheutti vanhojen postien täydellisen katoamisen, vaikka niiden tuomaa persoonallista vivahdetta nimenomaan halusimme vaalia. Pahoittelemme syvästi kaikkien rohkaisevien kommenttien menetystä ja otimme vastaan klinikan tarjoaman lohdutusrasvaimun.

Sidosten alta paljastuu sama vanha rouva kuin aiemminkin, hiukan aktiivisemmalla otteella tosin. Varastettuna ideana kertoilen luku- ja kuuntelutottumuksistani. Pian tekin tiedätte, mitkä kaikki kolme levyä omistan... Niksillä koetan helpottaa arjen tilanteista selviämistä, se onkin muuten ainoa paikka missä käytän sukkahousuja. Ja mahdollista tulevaa blogilistan suursiivousta peläten nappasin muutaman asiallisen tuotoksen turvaan, että jatkossakin osuisin heidän sivuilleen.

Joululinkeistä ei sitten kannata välittää. Ne ovat vain siedätyshoitoa omaan joulusietämättömyyteeni.

torstaina, joulukuuta 02, 2004

Jotain sinistä...

Tarkoitus oli rysäyttää kaikki kerralla uusiksi, mutta pohjolan yöt ovat lyhyitä. Blogin tuuletus jatkuu ensi yönä. Surffailkaa sillä välin jossain muualla...

keskiviikkona, joulukuuta 01, 2004

Geneettinen jouluahdistus

Ensin tahdon painottaa, etten todellakaan ole ns. jouluihminen. Siitä huolimatta olen jo joulukuun ensimmäisenä päivänä stressaantunut kuun lopussa olevasta pitkästä viikonlopusta. Vaikka ensimmäiset piparit ja tortut ovat leivottu, joulukalenterit asetettu näkyville, lahjalista lähes valmis ja osa jo hankittunakin. Vaikka perheen kanssa on käyty läpi toivomukset; ei hössötystä, paljon kynttilöitä, pipareita ja suklaata, vähän lahjoja, iso joulukalenteri ja tuuhea kuusi. Voisiko äiti tervehenkisempää perhettä toivoa?

Tuttavaperheen ulko-ovelta kaatui tonttutulva sisään tulijan syliin jo kaksi viikkoa sitten. "Kun ei me muuten ehdittäisi juhlia joulua ollenkaan, niin aloitettiin vähän aikaisemmin." Luokan pikkujouluja, harrastuskerhon myyjäisiä, naapuriston lasten ovelta ovelle kaupustelua, markkinamiesten hikinen loppukiri. Kuinka ulkopuolisen maailman saisi pysymään loitolla.

Geneettistä jouluahdistusta kantaen lasken jäljellä olevan vielä 23 yötä.
Paras merkintä