TumpeLo

Olen hyvä neuvomaan toisia heidän ongelmissaan. Etenkin jälkikäteen. Olen elementissäni kun toiset mokaavat ja pääsen ensimmäisenä huomauttamaan asiasta. Nyt olen hankkinut oman elämän! Ja tässä kerron, kuinka sen käytän.

torstaina, joulukuuta 23, 2004

Partakonetta ostamassa

Päätin ostaa pukinkonttiin niinkin persoonallisen ja yllätyksellisen lahjan kuin partakoneen. Kone on miehinen, mutta kuvittelin ostotapahtuman olevan tavanomainen; tavara kainaloon ja kassalle. Mahdollinen tekniikkakeskustelu myyjän kanssa, jos hän joulukiireiltään ehtisi, ei pelottanut, olenhan kokonaisen autonkin saanut ostettua ihan itse.

Partakoneet löytyivät lukitusta lasivitriinistä ja niitä oli yllättävän paljon. Oli pyörivää terää, rajausterää, itseteroittuvaa terää, kolmiulotteista ajopäätä, nelisuuntaista ajopäätä, kääntyvää ajopäätä, ajopään jäykkyyden säätömahdollisuutta, hoitoainetta syöttävää ajopäätä,huoltokeskusta, latauslaitetta, interaktiivista parranajotottumuksia rekisteröivää LCN-näyttöä, samppanjanväristä metallikuorta, pehmeää säilytyspussia, kovaa matkakoteloa, vesipesun kestävää konetta, huoltovapaata konetta... Myyjä!!!!

- Ja Rouvalle partakone?
- Joo... eikun miehelle.
- Ja minkälaiseen käyttöön?
- ????? No parranajoon lähinnä.
- Niin, minkälaiseen parranajoon? Ajaako mies parran päivittäin, vai harvemmin? Onko hänellä parta, pulisongit tai viikset? Minkälaiseen koneeseen hän on tottunut, pyörivään terään vai ajopäähän? Ja onko sänki kovaa vai pehmeää? Onko hänellä itsepäisiä hajakarvoja kasvoissa? Onko hänellä ongelma-ajokohtia kasvoissa? Kulmikas vai pyöreä leuka? Onko hän herkkäihoinen, vai kestääkö iho mekaanista rasitusta? Mitä hoitotuotteita hän käyttää? Haluaako hän märkäajomahdollisuuden? Käyttääkö hän enemmän verkkovirtaa kuin akkulatausta? Kuinka paljon rajaajaa hän tarvitsee?

Minulle tuli kuuma. Kysymyksiin vastaillessa huomasin, että olen elänyt toistakymmentä vuotta miehen kanssa, jonka tavoista en tiedä käytännössä yhtään mitään. Osoitin myymälän laidalla käyskentelevää asiakasta ja mumisin, että tuontyylinen parta miehelläkin on. Myyjän ilme kirkastui ja hän tuli koneineen aivan viereeni ja aloitti esitelmän kyseisen partatyypin hoidosta.

- Aluksi konetta painetaan vain kevyesti koskettaen ihoa vasten, ja toisella kädellä venytetään nääääin nahkaa ajeltavalta alueelta. Sellaiset pienet, kurittomat karvat leikkautuvat tällä muotoillulla teräsverkolla ihan hups vain. Ja tässä nämä kolme ajopäätä hivelevät pehmeästi ihoa, herkkähän se oli, ja nooostavat karvan terhakkaasti pystyyn koneen vaeltaessa aina vain kovemmin ja kovemmin painaen kasvojen iholla... Hän silitteli kädellään ilmaa, teki kaaria, siristeli silmiään ja puhui aina vain nopeammin ja nopeammin. Hiki valui selkääni pitkin. Minulla oli tunne, että tässä puhutaan jo aivan muusta kuin parranajosta.

- ...ja viimeisillä... rajaajan... työnnöillä... voi jo... käyttää... voimaa.... ihan kunnolla... ja kun ajo... on ohi... (myyjä huokaisee) voi vielä aivan hellästi levitellä jotain kivantuoksuista geeliä ajetuille paikoille...

Helvetti, hinttihän tuo äijä on! Nappaan koneen, sanon kiitos ja runnon itseni kassan kautta ulos liikkeestä. Olen hikinen ja punastelen polviin saakka. Minulla on likainen olo, olenhan juuri henkisellä tasolla nähnyt mieheni riisuttavan kodinkoneliikkeen hyllyjen välissä. Katselen vainoharhaisena ympärilleni, ei kai kukaan vain nähnyt. Kiitän tätä jouluruuhkaa, kaikki näyttävät olevan omissa maailmoissaan.

Poistuessani kauppakeskuksesta kävelen alusvaateliikkeen ohi. Näen pitsien keskellä hämmentyneen, vaaleanpunaisen miehen. Hymyilen hänelle. Kyllä, minä tiedän, miltä se tuntuu.

Paras merkintä