TumpeLo

Olen hyvä neuvomaan toisia heidän ongelmissaan. Etenkin jälkikäteen. Olen elementissäni kun toiset mokaavat ja pääsen ensimmäisenä huomauttamaan asiasta. Nyt olen hankkinut oman elämän! Ja tässä kerron, kuinka sen käytän.

maanantaina, helmikuuta 28, 2005

Matkalle

Olen siis lähdössä matkalle. Lomamatkalle. Lentokoneen irtoamiseen maasta on vielä jokunen tunti. Viime hetken valmisteluja tehdessäni huomasin, että matkasta, saati matkan kohteesta, tietää mieheni lisäksi tasan kolme ihmistä. Lapsenvahdeiksi päässeet (katsotaan ilmeitä viikon kuluttua...) mummo ja pappa sekä lähin työtoverini. Tämän tajuttuani lysähdin istumaan tuntien itseni täydelliseksi sosiaaliseksi luseriksi.

Läheinen työtön perhe laskee senttejä selvitäkseen päivästä toiseen. Kun he pohtivat ovatko lapsen talvikengät tärkeämmät kuin kassillinen ruokaa, minä vaivaan päätäni aurinkorasvamerkkien paremmuudella. Toinen pariskunta tekee pitkää ja rankkaa eroa. He eivät vastaanota yhtään ulkopuolista positiivista ajatusta. Kolmas perhe tekee joka vuosi lähtöä ulkomaille. Joka vuosi isä kaataa matkarahat kurkustaan alas jo kotisuomessa. Olen onnistunu löytämään ystävän, joka ei koskaan ole käynyt ulkomailla. Eikä mene. Vieraisiin kultuureihin voi tutustua kirjoista ja lentomatkailu tuhoaa maailman. Ja sitten on ihmisiä, jotka käyvät joka kolmas vuosi Ruispalat, Juhlamokat ja Koskenlaskijat matkalaukuissaan Kanarialla syömässä lihapullia suomibaarissa. Kaikki eksoottisempi menee heidän käsityskyvyn yli ja saa aikaan tuskastuttavan valitusryöpyn. Tunnen itseni syylliseksi ja painan pääni pensaaseen. En kerro kenellekkään mitään.

Onneksi maa polttaa mieheni jalkojen alla yhtä paljon kuin minullakin. Kerran, pari vuodessa on päästävä maailmalle. Oli varaa tai ei. Siihen aikaan, kun pankit vielä heittelivät rahojaan ovista ja ikkunoista ulos, teimme vekseleitä ristiintakauksella toisillemme. Niitä matkarahoja makselimme aina seuraavan talven pois, mutta kertaakaan ei kaduttanut. Se osoitti, että tämä on meidän juttumme.

Joudun selittelemään matkusteluamme yllättävän usein Kateuttako se on? Kaukomatka on kuin Jaguaari pihassa. Aurinkorannikko on kuin Lada. Siellä vielä saisi käydä, mutta muu on brassailua ja elintasolla leveilyä. Rautalangasta väännettynäkään kaikki eivät ymmärrä arvovalintojani. Olen valmis nipistämään ruokakuluissa, etsimään vaatteita kirppareilta, käyttämään huonekalut elinkaarensa loppuun, kapakoissa ja elokuvissakaan en juuri käy... mutta matkailusta en suostu luopumaan. En halua joutua sitten-kun-lapset-ovat-isoja, sitten-kun-olemme eläkkeellä, sitten-kun-on-aikaa -ansaan. Niitä aikoja ei koskaan tule.

Onneksi tämä oksettava syyllisyys helpottaa pian. Jo lentoasemalla voi tavata kohtalotovereita, joiden kanssa voi heitellä maiden ja paikkakuntien nimiä ilman merkitseviä kulmakarvojen kohotteluja. Kaikkialla ei tarvitse itse käydä. Jo toisten kokemusten kuuntelu kasvattaa henkistä pääomaa ja janoa uuden oppimiseen.

Aion viettää rentouttavan loman. Rentoutukaa tekin jorinoistani vapautuneina esimerkiksi sivupalkkini parissa, koska...
... Avionrikkoja avaa tien miehen maailmaan. Hyvin mustavalkoisesti ja provosoivasti tosin, mutta perusajatukseltaan ymmärrettävästi. Hoitakaa suhdettanne, ettei tulevaisuus ole tämä.
... Ei sinutella kertoo isoista asioista pienesti. Imee mukaansa kuin musta aukko.
... Hellapoliisi tuo makua elämään. Ruuasta ei koskaan voi kirjoittaa liikaa!
... Just Sopivasti on just sopivan nopeasti päivittyvä just sopivan napakka paketti.
... Mainontablogi kertoo siitä, minkä keskellä elämme. Ja jotain myös mainoksen takaa.
... Medisiinarin päiväkirjan tiedot sisäistettyään on lääkäriltä lääkärille sukkuloivien sukulaistätien kahvikutsujen arvostetuin vieras.
... Mikä hätänä? kertoo kymmenellä sanalla enemmän kuin moni tuhannella.
... Ohi Ammuttua lukiessani olen valmis nostamaan jalat pöydälle ja laittamaan blogini eläkkeelle. Hän jopa värjää hiuksensa samana päivänä kuin minä!
... Originalityn lukemiselle en keksi yhtään järkisyytä. Sitä vain ei voi ohittaa.
... Pinseri on koti.
... 365.fi-Vuosi valokuvina toimii myös hitailla yhteyksillä. Ja koska minua ei saa valokuva-albumeilla kyllästettyä vierailulta kotiin. Talonväki lähtee ensin!

Blogini hiljenee. Jos viimeinen sitten lähtiessään sammuttaisi valot!

perjantaina, helmikuuta 25, 2005

Viikonlopun muistilista VI

Viikonloppuna on...

... haettava lainassa ollut matkalaukku serkulta, tai serkun kaverilta, tai serkun kaverin äidiltä, tai serkun kaverin äidin viimeisimmältä ex-mieheltä, tai...
... heitettävä mahdollisesti löytyneeseen matkalaukkuun muutama T-paita, sandaalit ja aurinkorasvaa.
... pakattava myös miehen tavarat. Vaihtoehtoisesti voisin piirtää kartan, josta hän näkisi missä mikäkin sukka, uimapöksy ja Tex Willer sijaitsee.
... piilotettava pakattu matkalaukku. Sisältö vaihtuu muuten legoiksi ja pehmonalleiksi.
... ystävällisen lukijapalautteen vuoksi siirrettävä kuntokuurin aloittamisen aikomisen meinaaminen ainakin seuraavaan viikonloppuun.
... vietävä lapset mummolaan. Mukaan on ujutettava muutama rikkinäinen paita ja lapanen. Ne tulevat ehjinä takaisin.
... lasten poistuttua maalattava kaksi seinää.
... teipattava kaavake puhelinmyyjien haastattelua varten jääkaapin seinään. (Terveisiä Villelle Top-listan sijalle 1136!)
... laitettava appiukolle onnitteluviesti pajatson MM-kisojen karsintaan osallistumisesta.
... päätettävä, uskaltaako vara-avaimen viedä viikoksi naapurille.
... etsittävä ne saamarin passit!

torstaina, helmikuuta 24, 2005

Oi niitä aikoja?

Tämä on jo niiiiin tirkistelyä, että pakko osallistua.

10 vuotta sitten minä...
1. Asuin betonilähiössä.
2. Kävin lapsettomusklinikalla vain huomatakseni, etten halua niitä hoitoja.
3. Omistin jenkkiraudan.

5 vuotta sitten minä...
1. Otin rakkaimman tatuointini.
2. Siivosin öisin kakkostyönä rappukäytäviä.
3. Jouduin viemään koirani lopetettavaksi.

3 vuotta sitten minä...
1. Olin kahden lapsen äiti.
2. Ostin hehtaarin maata.
3. Sain kirjeen tuntemattomalta naiselta, joka kertoi mieheni olleen uskoton.

Vuosi sitten minä...
1. Silitin dinosaurusta.
2. Tanssin baaritiskillä ja sain seteleitä miehiltä.
3. Kävin lasten kanssa mustikassa.

Tähän asti tänä vuonna minä...
1. Olen juonut alkoholia yhden paukun verran.
2. Olen vieraillut julkkiksen kotona.
3. Nostin penkiltä 40 kiloa, ilman harjoittelua.

Eilen minä...
1. Kävin katsomassa lasten kanssa elokuvan Nalle Puh ja Möhköfantti ja jouduin salin pimeydessä irroittamaan tahmean tikkarin nuorimmaisen hiuksista.
2. Lyhensin housuni ja jouduin purkamaan molemmat lahkeet kertaalleen.
3. Pesin kahvinkeittimen kalkinpoistoaineella.

Tänään minä...
1. Postitin kaksi kirjettä.
2. Olin ulkona ilman hattua.
3. Halasin miestäni.

Huomenna minä...
1. Teen jauhelihakeittoa.
2. Olen töissä kymmenen tuntia.
3. Soitan porakaivofirmaan ja valitan pumpun käyntihäiriöistä.

keskiviikkona, helmikuuta 23, 2005

Plop-plop-plop

Televisiosta kuului plop-plop-plop. Hellyttävän oranssi plussapallo siellä kommunikoi katsojien kanssa.

Samalla vessasta kuului autenttinen plop-plop-plop. Heti perään huudettiin äitiä pyyhkimään.

Enää ei voi K-kauppaankaan suhtautua vakavasti.

tiistaina, helmikuuta 22, 2005

Elettiin sitä ennenkin

Tuo viime viikolla satayksitoista vuotta täyttänyt Suomen vanhin rouva jäi kummittelemaan mieleeni. Satayksitoista vuotta, melkoinen ura. Nuoruutensa hän eli Tsaari Nikolain hallitessa Suomea. Yhteiskunta on ehtinyt muuttua niistä ajoista naispresidentin luotsaamaksi EU-valtioksi. Koska en pääse ihmettelemään Halosen kaudella syntyneen lapseni vanhuutta 2100-luvulla, minun on tyydyttävä ajattelemaan aikajanaa taaksepäin.

Naimisiin rouva meni vanhoilla päivillään, vasta 45-vuotiaana. Silti hän on ehtinyt olla leskenä yli viisikymmentä vuotta. Eläkeläinen hän on ollut 48 vuotta. Helsingin olympialaisten aikaan rouva oli 58-vuotias. Omilla vanhemmillani ei ole kisoista vielä mitään muistikuvaa. Isovanhempienikin syntyessä hän on ollut jo täysi-ikäinen.

Itselläni on ollut kunnia tavata 2000-luvulla ihminen, joka on syntynyt 1800-luvun puolella. Oli vaikuttavaa kuunnella hänen nuoruusmuistojaan. Hän oli esimerkiksi voimakas itsenäisyyden kannattaja, ja vuoden 1917 tapahtumat olivat kirkkaina muistissa. Silti hän eli myös tätä päivää. Internetistä hän oli hyvin kiinnostunut, vaikkei tietokonetta käyttänytkään, kännykkä kyllä kuului hänen arkipäiväänsä. Hän oli hyvin kiitollinen siitä, että "pää oli pysynyt kunnossa" ja piti sitä yhtenä ikänsä salaisuutena. Avoin, utelias mieli, hyvät perintötekijät ja kohtuus elämässä, siinä hänen ohjeensa. Nostimme joskus konjakit menneen vuosisadan kunniaksi, mutta vain ne yhdet, kohtuuden nimissä.

Vanhusten kohtaaminen on muuttunut yhä enemmän pakollisiksi joulu- ja syntymäpäivätapaamisiksi. Aikaa löytyy kyllä televisiolle ja kylpylälomille, mutta ei sille, että istahtaisi hetkeksi pitsipöytäliinan ääreen kuuntelemaan elävää elettyä historiaa. Kaikki vanhukset eivät ole horisevia dementikkoja, vaan ryppyjen takaa voi löytyä hyvinkin terävää elämänfilosofiaa. Iltapäivälehtien lööppiainekset eivät ole vain meidän sukupolven yksinoikeus, kyllä sitä on ennenkin osattu juonitella, pettää ja käyttäytyä epäsovinnaisesti. Ja myös selvitä tsunamia tai Soneraakin suuremmista menetyksistä. Toki on muistettava myös itse elää. Kohtuudella, mutta niin, että sadan vuoden päästä meilläkin on jotain kerrottavaa jälkipolville.

perjantaina, helmikuuta 18, 2005

Viikonlopun muistilista V

Viikonloppuna on…

… jatkettava silmät kirkkaina vakuuttelua, että kyllä ihan oikeasti olen kadottanut sukseni.
… otettava lapset mukaan autonpesukoneeseen. Sen lähemmäs saippuavettä heitä ei huutamatta saa.
… vaihdettava joulutähdet tulppaanikimppuun.
… otettava yhteys hovihankkijaani (www.riepujahalvalla.com) ja uudistettava garderobini.
… venytettävä vaivihkaa muovista mittanauhaani, että lukemat osoittaisivat edelleen kokoa 36.
… lähetettävä kummipojalle villalankaa. Teinipojat virkkaavat ja kohta lehmät kai lentävät.
… herättävä taas liian aikaisin. Himpulat tulevat lauantaiaamuna klo 8.01.
… kansainvälisen opaspäivän (sunnuntaina) kunniaksi käytävä opastetulla kierroksella lähiseudun kulttuurikohteessa.
… päätettävä aloittaa kevään kuntokuuri heti viikon kuluttua.

keskiviikkona, helmikuuta 16, 2005

Jamiellakin lätsähti

En ole mikään jauhopeukalo, muuta lähes viikoittain jotain tulee leivottua Pidän sitä äiti-ihmisen kansalaisvelvollisuutena.

Ruuanlaitto on usein jopa mukavaa. Mitat eivät ole niin pippurin päälle tarkkoja ja ohjeita voi muutella melko vapaasti mielialan ja kaappien sisällön mukaan. Ruuanlaitto on rentoa ja luovaa. Siksi onkin ihmeellistä, kuinka minunlaiseni nipottaja ei pidä leipomisesta, vaan kallistuu kokkauksen suuntaan. Syyllistyn pikkutarkkaan pilkunviilaukseen ja takerrun epäolennaisiin yksityiskohtiin monessa asiassa, mutta leipoessa koen tarkat mitat ja työjärjestyksen ahdistavina. Siksi lopputuloskin on usein mitä sattuu.

Sämpylät, pullat ja piirakat sietävät vielä jonkinlaista sooloilua, mutta täytekakuistani olen erityisen kuuluisa. Lähinnä niiden syömäkelvottomuuden vuoksi. Koiravainaamme (jonka kuolinsyystä edelleen kiistelemme) sai pistellä poskeensa eräänkin kesäisen mansikkakakun. Kyläilemään tulevat ystävät ja sukulaiset pitävät vierailunsa ehtona sitä, että kahvipöydästä ei löydy emännän leipomaa täytekakkua. Siksi olikin vapauttavaa nähdä Jamie Oliverin versio täytekakun leipomisesta.

Rutinoitunut ammattilainen valmisti pohjan sienikakun ohjeella ja nöyrtyi (vain hiukan sanallisesti kapinoiden) mittaamaan ainekset gramman tarkkuudella. Pohjia hän teki kaksi, varmuuden vuoksi. Uuninluukun hän kykeni pitämään kiinni koko paistamisen ajan, vaikka muuten vauhti keittiössä oli melkoinen. Uunista Jamie veti aivan kamalan näköisen kakkupohjalettusen, joka oli samaa likilaskuista mallia kuin omani. Ja tämä julkkiskokki oli tulokseensa täysin tyytyväinen! Siis miksi missään ei ole koskaan kerrottu, että kakkupohjat ovat luonnostaan matalia, murenevia, ruskeita kiekkoja, jotka vasta kuohkein täyttein naamioidaan kahvipöydän kuningattariksi. Tai mistä olen saanut päähäni, että leivinjauhe kohottaisi sienikakkuni viisitoistasenttiseksi torniksi.

Ny onkin varmasti hankala arvata, mitä meillä syödään huomenna!

tiistaina, helmikuuta 15, 2005

Puheenaiheita

Minulla oli kyseenalainen kunnia tavata marketissa työkaverini ja hänen miehensä. Siis Se mies, joka pissaa pöntöllä istuen, juo iltaisin kuumaa maitokaakaota ja huutaa krapulassa äitiään. Mies, joka on ostanut hampaidenvalkaisuainetta ostostelevisiosta, ei osaa ohjelmoida videoita ja jojottelee räkäklimpeillä kirjaa lukiessaan.

Tilanne oli outo. Huomasin, että ainoat normaalit asiat jotka miehestä tiesin, olivat hänen hyvä työpaikkansa suuren yrityksen keskijohdossa sekä golf-osake. Myös työkaverini tuntui tiedostavan tämän. Meillä ei juurikaan ollut sanottavaa toisillemme. Siistin ja mukavan tuntuinen mies koetti saada jutunjuurta ostoskärryni sisällöstä, mutta vastailin hyvin yksitavuisesti, koska kaikki energiani kului suustani pullahtelevien sammakoiden tukahduttamiseen. Kohtaaminen oli onneksi nopeasti ohi.

Työpaikalla emme myöhemmin puuttuneet tapaamiseemme millään tavalla. Suhteemme työkaverini kanssa muuttui hetkeksi hyvin korrektiksi. Keskustelimme vain työasioista.

Työyhteisömme on hyvin suljettu paikka. Emme käy yhdessä ulkona tai kahvittele toistemme luona. Tunnemme työtoverimme vain heidän omien kertomustensa kautta. Kertomuksilla itsestään voi rakentaa kuvan, joka ei vastaa todellisuutta työpaikan ulkopuolella. Näin ainakin itse huomaan tehneeni. Viihdyttäessämme toisiamme kahvikupposen ääressä kertomuksista kehittyy usein kilpailu. Kenellä olikaan rankin synnytyskokemus, huonotapaisin mies, epäonnistunein lomamatka, neuroottisimmat appivanhemmat. Negatiivisuus ruokkii itseään ja tunnemme muodostavan pienen salaseuran, olemmehan jokainen paljastaneet jotain epäolennaisen intiimiä elämästämme. Aviomiesten potenssiongelmat ja hiustensiirtoleikkaukset ovat toki mielenkiintoisempia puheenaiheita kuin puolison hyvien ominaisuuksien esittely. Niin kauan, kuin sitä holtittomaksi piereskelijäksi leimattua miestä ei tarvitse kohdata oikeassa elämässä.

Karusti sanottuna tällainen käytös on tyypillistä naisten juoruilua. Siksipä kysyin omalta mieheltäni, syyllistyvätkö he vastaavaan. Hän vastasi jyrkästi, etteivät miehet juoruile... mutta olisi kuitenkin parempi, etten saunailtojen jälkeen ainakaan viikkoon näyttäytyisi hänen tovereilleen. Voisivat kuulema olla kiusaantuneita.

perjantaina, helmikuuta 04, 2005

Viikonlopun muistilista IV

Viikonloppuna on...

... oltava mukamas katsomatta missikisoja.
... tuhahdettava halveksuvasti myös euroviisukarsinnalle. (Se tulee uusintana lauantaiyönä kun muu perhe nukkuu ja siellä esiintyy Frederik!)
... pyydettävä sairaanhoitajaksi opiskelevaa ystävää pistämään Havrix-rokote.
... lähdettävä talkoilla hakkaamaan kaverin venettä jäistä irti.
... metsästettävä ja kalastettava kaikki asuntoon villiintyneet Aku Ankat ja täytettävä niillä kymmenen juuri saapunutta lehtikansiota.
... rohkaistava mielensä ja kysyttävä mieheltä, mikä siinä on niin raivostuttavaa kun pakettiauto ohittaa moottoritiellä.
... pestävä musta, pitkä samettitakki. Huomasin juuri, että kolmivuotias on koko talven niistänyt ulkoa tullessaan räkäisen nenänsä sen helmaan.
... tehtävä vuosittainen palovaroittimen testaus leipomalla Runebergin torttuja. Syötävät tortut on haettava kaupasta.
... lähdettävä ruokakauppaan ronskisti Ainot jalassa. Ne ovat huipputrendikkäät.
... ostettava karkkipäivän irtokarkit ylärivistä. Muiden kakarat tekevät uskomattomia juttuja alimmille karkkilaatikoille.



Paras merkintä